tiistai 25. marraskuuta 2008

Pois pelistä

Lumisade kulki kautta koko suomen ja aika moni auto oli poissa pelistä huonojen kelien vuoksi.
Itse jouduin pois pelistä viime viikolla, kun jouduin sairaalan päivytykseen ja
muutaman sairaalapäivän jälkeen tulin ulos umpparia kävyempänä.

On vaikeaa yhtäkkiä asennoitua siihen, ettei lähdekään aamulla töihin.
Sitä tuntee olevansa niin tärkeä, kun kalenteri on täynnä ja rientää paikasta toiseen.
Mutta hommat hoituvat ja joku muu astuu paikallesi,
kun et itse pysty.
Tiedostan sen, että hyväähän tämä tekee.
Pysähtyminen.
Hiljentyminen.

Tyttö unohti aamulla avaimen kotiin, kun lähti kouluun.
Hän soitti tuolta matkan varrelta sanoakseen, että ;
"Äiti, ihanaa kun sinä makaat siellä kotona, kun mulla jäi avain ja nyt se ei haittaa mitään."

Minä olen nyt kotona.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Mitä valoa seurata

Tänään oli herätys aamulla jo klo 5.25.
Suuntasin Tikkurilaan täydennyskoulutuspäivään.
Illan pakkanen oli vaihtunut lämpöasteiden puolelle.
Väsytti armottomasti, mutta onneksi en nukkunut koneessa.
Sain seurata auringonnousua. Taivaanranta värjäytyi upeasti punaiseksi.
Tuli hyvä fiilis.
Helsingin kentän valot hohtivat hämärässä.
Kiitoradan valot kaikkein selvimpinä,
mutta paljon muitakin valoja; punaisia, vihreitä ja kirkkaita.
Maailma on niin täynnä valoja,
että joskus on vaikea tietää mitä valoa seurata.
Täytyy myös olla rohkea pysyäkseen siinä suunnassa,
jonka on valinnut ja
jonka tietää oikeaksi.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Sunnuntaikävelyllä


Pakkasta oli tänä aamuna -9.
Aurinko paistoi ja lumi kimalteli auringossa.
Kävimme kävelyllä ja
aina väliin oli pakko pysähtyä katselemaan ympärille.
Niin paljon kaunista -
vaikka asumme kaupungissa on luonto aivan käden ulottuvilla.
Pakkanen jäädyttää,
mutta puun kuoren alla virtaa elämä.
Oksan päässä on jäätynyt pisara
kuin kyynel.
Se sulaa jos sen sulkee käden sisälle.
Läheisyys lämmittää.
Rakkaus ei näy, mutta se tuntuu -
jatkamme matkaa käsikkäin.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Kun hämäräkin häikäisee

Tänään oli vapaapäivä.
Univelkaa oli kertynyt viikolta ja oli ihanaa nukkua vähän pidempään.
Arkipäivinä meillä soi herätyskello joka aamu seitsemältä ja
siihen aikaan on pimeää.
Tänään nukuimme melkein yhdeksään ja kun nousin avaamaan sälekaihtimia,
niin aurinko oli jo noussut, tai nousemassa?
Ulkona oli pilvistä, mutta hämäräkin häikäisi.
Piti panna vielä hetkeksi sälekaihdin kiinni.
Kyllä on joskus aamulla vaikeea käyntiin lähteminen!

Joskus se vaan on niin, ettei kestä katsoa valoon...

maanantai 10. marraskuuta 2008

Harhailija

Oletko ollut joskus eksyksissä?
Minulla on usein tapana ajella autoa hieman liian ajatuksissani.
Kiinnitän kyllä liikenteeseen huomiota -
Mutta jotenkin vain löydän lopuksi itseni väärästä paikasta.
Mieluiten minun autoni suuntaa kohti kotia,
Mutta varsin mielellään se ajelee myös työpaikalle.
Ei tunnu mukavalta joutua hukkaan.

Joskus suuressa ihmisjoukossakin tuntee olevansa hukassa.
Ei oikein tiedä omaa paikkaansa.

Viime aikoina en ole usein käynyt kirkossa sunnuntaisin.
Aikasemmin tie vei kirkkoon lähes joka sunnuntai ihan työn vuoksi.
Nyt olen sunnuntaisin vapaa tekemään päätöksen itse ja liian harvoin tulee lähdettyä jumalanpalvelukseen.
Aina on joku syy olla lähtemättä.
Kuitenkin sunnuntaisin ilman kirkossa käyntiä minulla on eksynyt ja jotenkin rauhaton olo.

Eilen lähdimme isäinpäivän kunniaksi koko perheellä kirkkoon.
Tuntui hyvältä istua siellä kirkon penkissä -
laulaa yhdessä ja rukoilla yhdessä.
Loppulauluna saatiin laulaa Kahden maan kansalainen, joka on yksi lempilaulujani -
aivan erityisesti seuraava kohta:
"Jalat pidän mullassa maailman,
katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan."

Tuossa laulussa on menoakin mukavasti -ja
sellaista rehellisyyttä. Jalat maassa, mutta pää pilvissä...
Niin se sanoo vanha sananlaskukin...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Kaikella on aikansa

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.