perjantai 24. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 24


Isän vanha matkalaukku on matkustanut paljon.
Nostin sen esille jo adventtina.
Vanha laukku kätkee sisälleen seimen.
Vuosia sitten etsin tapaa kertoa joulun sanomaa lapsille ja vanhemmille.
Jostain sain vinkin rakentaa seimi matkalaukkuun.
Silloin sain isältä tämän vanhan laukun.


Kesällä isä oli löytänyt sopivan puun kappaleen,
eläimen syöttökaukalon mallisen.
Marraskuulla aloin huovuttamaan taustoja seimeä varten.
Polvillaan pesuhuoneen lattialla,
valmistauduin joulun tuloon,
hankaamalla villaa kuopuksen kanssa.
Hangattiin ja suihkuteltiin, käärittiin muoviin ja kaulittiin.
Lampaat valmistettiin keittiön pöydän ääressä.
Syksyn mittaan pysähdyimme monta kertaa koko perheen voimin joulun sanoman äärelle.
Sinä vuonna tuo matkalaukku kulki mukanani työssä.
Kotona se löysi paikan työhuoneen kaapin päältä
ja sieltä se muistuttaa joulun sanomasta,
matkalla olosta.
Tänä aamuna sain taas avata laukun.
Joulun sanoma on totta tänäkin päivänä!

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 23


Läheisyys lämmittää.
Ulkona on pakkasta -33,
mutta takkahuoneen sohvan nurkassa on hyvä olla.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 22


Juhlaruoka syntyy tavallisista aineksista,
niin myös joulun parhaat hetket.
Kysyin esikoiselta mitä hän joululta eniten odottaa.
Listalla oli kolme tärkeää asiaa:
joulukirkko,
hyvä ruoka
ja Rappakaljan pelaaminen yhdessä koko perheellä.

Joulukalenteri luukku 21


Aamupäivän piparit ja glögi.
Puhdas koti tuoksuu hyvältä, vaikka sitä ei olekaan itse siivonnut.
Eiliset Roosan leipomat "oikeat piparit" eli äitini/
Alli-mummin taikinasta tehdyt.
Äiti on vuodesta toiseen tehnyt meille piparitaikinan ja ne ovat niitä pipareita, jotka maistuvat ja tuoksuvat oikealta. Äitin tekemä piparitaikina on yksi parhaita joululahjoja!
Roosa totesi eilen leipoessaan, että kyllä sun äiti pitäs alkaa harjotella tätä piparitaikinan tekemistä, että osaan sitten tehdä sitä heille, kun ovat aikuisia. Tottahan se on... On minulla sentään oikea pipariresepti, mutta vain muutaman kerran saksassa asuessa olen niitä itse tehnyt eli harjoitella varmaan täytyy.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 20


Jouluinen tunnelma on pienissä hetkissä.
Tämä ikkuna veti minua eilen puoleensa Raatinsaaressa.
Uudelleen ja uudelleen menin ikkunan ääreen.
Kaupungin valot näkyivät kaukana.
Sisällä olli lämmintä ja puurontuoksuista.
Miten sitten jouluisen ikkunan äärellä nousivat mieleen kesäiset lapsuudenmuistot, en tiedä.
Muistin lämpimän kesäpäivän
ja sen kuinka isä maalasi mökillä jotain hopeanvärisellä maalilla.
Maali oli kirkasta ja hohtavaa, houkuttelevaa.
Isältä salaa olin ottanut maalin ja maalasin sillä käteni.
Muistan sen tunteen, kun katsoin käsiäni.
Ne olivat kauniit, kiiltävän hopeiset.
Tiesin tehneeni väärin ja halusin maalin pian pois käsistäni.
Olin mennyt sitten pyytämään äidiltä vettä vatiin ja
vadin olin vaatinut saada mökin taakse.
Koko ajan olin pitänyt käsiäni selän takana piilossa.
Äiti oli vienyt vadin mökin taakse,
mutta oli mennyt sitten katsomaan keittiön ikkunasta sitä käsieni pesua.Seuraava oma muisto on, kun koitan pestä sitä maalia pois ja se ei lähde. Minulla alkoi pelottamaan, sen tunteen muistan vahvasti.
Sitten katsoin ylöspäin ja näin äidin ikkunassa.
Samantien pelko hellitti.En muista mitä sitten tapahtui.
Kovin vihaisia minulle ei kai oltu, koska en muista mitään.
Äiti oli ollut kauhuissaan,
mutta myös nauruun pakahtumaisillaan.
Jotenkin se maalikin sitten oli saatu pois.
Kuinka tärkeää onkaan tulla nähdyksi ja hyväksytyksi,
virheineen kaikkineen.

Joulukalenteri luukku 19


Läheisyys -
Eilen illalla tuomiokirkossa olimme konsertissa ja saimme kuunnellla kaunista laulua.
Oma tyttökin siellä oli laulamassa.
Samaan aikaan perheen miesväki oli juhlimassa miehen siskon 50v synttäreillä. Tuntui oudolta juhlia eri paikoissa, mutta joskus näin on tehtävä. Illalla taas kaikki kotona.
Mukavaa käydä taas yhteiseen pöytään.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 18


Meillä on sängyllä etelänmummun virkkaama peitto.
Se on aivan ihan, mutta nyt siihen on tullut pieni repeämä.
Minun pitäisi uskaltaa korjata se, mutta pelottaa etten osaa.
Etelänmummu eli isän äiti oli uskomattoman taitava tekemään kaikenlaisia käsitöitä, ammattilainen. Voi kuinka toivoisin olevani yhtä taitava, sillä verenperintönä olen saanut intohimon käsillä tekemiseen.
Vielä tänään en taida kuitenkaan uskaltaa, vaan tyydyn tutkimaan kuviota tarkemmin.

Mitähän mummu on siihen aikaan ajatellut, kun on virkannut tämän peiton?

"Siihen aikaan" alkaa myös jouluevankeliumi.
Elämä ei riipu minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.
Koti voi jäädä siivoamatta ja rosolli tekemättä,
mummun tekemä peitto korjaamatta.

Joulu on tulossa ilman minun ponnistelujani
ja valmistelujani,
tänäänkin.
Jumala lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi jo siihen aikaan.

Joulukalenteri luukku 17

Joulu on tulossa.
Minun ei tarvitse tehdä mitään,
merkit ovat ilmassa.

Kukahan tämänkin tähden piirsi bussipysäkin seinään?
Enkeliköhän oli asialla...

torstai 16. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 16


Luoja maalasi kauneimman taulun,
täytti väreillä taivaan
ja antoi meille laulun;
"Maa on niin kaunis...".
Joulupolku on auki ihan joka päivä ja se on ihan ilmainen.
Joulupolulle voi astua missä vain : )

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 15


Siinä se on, enkeli.
Kahvinkeitin alapuolellaan,
keittiön ikkunaverhoon asettuneena.
Tyttöseni tekemä."Älkää pelätkö!", se sanoo.
Se on asettunut hyvälle arkiselle paikalle sanomaansa kertomaan,
sillä siitä se tavoittaa meidät monta kertaa päivän mittaan.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 14


Tasaisen harmaa aamu.
Katselin jalkoihini kävellessäni. Jotenkin masensi.
Koiran kanssa kuljimme joen rantaan ja kaivoin taas kameran esille.
Kuvat olivat kauniita, mutta niin harmaita.
Päätin käydä makaamaan siihen jokijäälle rantaan.
Nostin katseeni ylös.
Upeat, upeat puut seisovat siinä rannassa.
Rohkeasti ne ovat työntäneet juurensa maahan
ja ottavat vastaan mitä elämä eteen tuo.
Maria ja Joosef ovat matkallaan.
Nostiko Maria katseensa taivaalle,
kun tuntui etteivät omat voimat riitä?
Minäkin yritän tänään katsoa ylöspäin ja "hoitaa oman paikkani".
Tapahtukoon Isä sinun tahtosi.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 13


Lucian päivä - valon päivä.
Valo on ihme tässä pimeässä maailmassa.
Eräs kynttilään liittyvä ihme, josta isäni on usein kertonut,
on aina ollut itsellenikin jotenkin hyvin merkityksellinen
ja usein olen tästä kertonutkin.
Isä oli nuorempana rajamiehenä tuolla lapissa.
Ennen partioreissut olivat pitkiä ja ne tehtiin hiihtämällä,
ei moottorikelkoilla.
Oltiin aikalailla luonnon armoilla.Isäni ja toisen miehen oli tarkoitus mennä pienelle partiotuvalle,Somasjärvellä.Puuttomalla alueella.
Oli tullut kova myrsky.
Tuollaisella puuttomalla alueella on maatuuli hyvin voimakas
–ilma oli sakeana lumesta.
Eteensä ei nähnyt ja tuli pimeä.
Tuolla lapissa on myös lappalaisten vanhoja palvontapaikkoja, seitakiviä.
Nehän ovat yleensä hyvin suuria.
Karttaan oli tuo tuvan paikka merkitty väärin
–seitakiven kohta oli merkitty tuvaksi.
Siihen miehet hiihtivät.
Isäni kokeili pimeässä kiven kylkeä ja totesi väistämättömän,
matkaa oli jatkettava.
Tuo toinen mies hiihti edellä ja isäni jäljessä.
Edelläkulkeva mies oli hyvin väsynyt ja hiihti aikalailla viimeisillä voimillaan.
Tuohon ihan pimeään , lumesta sakeana olevaan ilmaan,
syttyi yllättäen pieni valo.
Mökissä sytytettiin kynttilä,kynttilänpätkä sananmukaisesti.
Ja miehet pysähtyivät valon nähdessään.
Ja he pysähtyivät viime hetkellä.
Alla oli sula putous, kymmenien metrien pudotus suoraan alaspäin.
Oli sekuntien kysymys ettei edellä oleva hiihtänyt suoraan tuohon sulaan putoukseen.
Mökissä oli jo toiset kaksi miestä, jotka istuivat pimeässä.
Heillä oli jäljellä vain pieni kynttilänpätkä,
mutta toinen miehistä oli yhtäkkiä päättänyt,
että nyt on vielä keitettävä kahvit,
vaikka aika vasta ne oli viimeksi juotu –toinen oli vastustellutkin…
Tuon pienen kynttilänpätkän sytyttäminen pelasti isäni.
Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo". Kun autamme toista ja vaikka ojennamme käden väsyneelle, niin levitämme valoa. Pieni kynttilä sytyttää toisen ja aivan pienenkin kynttilän valo on merkityksellinen. Yhdessä me jaksamme.

Joulukalenteri luukku 12



Voisiko katsoa yhtäaikaa lähelle ja kauas?
Pysäkiltä, pysäkille
- hiljalleen.
Tuntui hyvältä sytyttää kolmas adventtikynttilä,
mutta mitä sitten kun neljäskin syttyy?

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukalenterin luukku 10


Aina
ei ole helppoa aloittaa uutta päivää
pitkän ja pimeän yön jälkeen.
Aina
ei jaksa olla iloinen.
Toivo
kuitenkin hehkuu taivaanrannassa.
Sininen hetki.
Silmieni edessä vielä verho.

torstai 9. joulukuuta 2010

Joulukalenterin luukku 9



Pienen pieni sinitiainen -
miten joku noin hentoinen selviää suomen kovassa talvessa?
Muistatteko tarinan kuinka se sai taivaallisen sinisen päälakensa?
Tiainen oli rakentanut pesänsä villiomenapuuhun.
Kesä oli aluillaan ja puu kasvatti nuppujaan.
Tiainen hautoi muniaan ja poikaset kuoriutuivat.
Eräänä yönä tuli kylmä ja
tiainen heräsi villiomenapuun valitukseen.
Kylmä kulki kuulumattomin askelin
ja jääti luontoa ympärillään.
Tiainen päätti jättää poikasensa omenapuun huostaan
ja lähteä hakemaan Luojalta apua.
Tiainen lensi ja lensi.
Ylemmäs ja ylemmäs.
Valo häikäisi ja kylmyys meinasi kohmettaa sen,
mutta se vain lensi ja lensi. Se ei enää nähnyt mitään, 'eikä se enää tiennyt liikuivatko sen siivet vai eivät.
Pienin enkeli tuli sen avuksi juuri kun sen voimat hiipuivat.
Pienin enkeli lämmitti sitä ja vei sen Isä Jumalan luo.
Tiainen virkosi ja hämmennykseltään sai kerrottua,
että maassa on hyvin kylmä ja villiomenapuun kukat kuolevat.
Isä Jumala katsoi maahan ja lähetti pikku enkelin sisaruksineen auttamaan puuta.Enkelit täyttivät Isä Jumalan pyynnön.
Talvi myönsi häviönsä ja kesä sai jatkua.
Ja Isä Jumala itse toi maan päälle tiaisen,
joka ei ollut ajatellut itseään vaan ystäväänsä
ja oli sillä tavalla pelastanut koko tienoon.
Kun seuraavana keväänä villiomenapuun kukat olivat avautumassa
ja tiaisen poikaset kuoriutumassa, omenapuu huomasi,
että tiainen oli kuin sinisellä sivelty:
päälaki oli sininen ja sinistä oli siivissä ja pyrstössäkin.
Ja sinisellä siveltyjä ovat sinitiaiset olleet siitä lähtien.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Joulukalenteri luukku 8


Elämän makua - elämän iloa.
Meidän perheessä tehdään aina jonkinlainen piparitalo.
Joinain vuosina se näyttää enemmän rauniotalolta
ja joskus kummituslinnalta, kerran oli muumitalokin.
Yleensä seinät ovat vinksallaan, mutta sokerikuorrute pelastaa kyllä paljon. Seuraavana päivänä joku jo kyselee, että koska sen saa syödä.
Vinksallaan oleva piparitalo on kuin elämä itse.
Se on tehty iloisella mielellä ja sen tekemisestä muistuttaa rakko sormessa.
Tuntuu hyvältä valmistautua jouluun iloon.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Joulukalenterin kuudes luukku, itsenäisyyspäivä




‎6.12.Itsenäisyyspäivä.
Me saamme olla silmukoina sukupolvien ketjussa.
Tänään sytytän kaksi kynttilää -toisen kodille ja toisen isänmaalle.
Tänään sytytän kaksi kynttilää - toisen niiden muistoksi, jotka jäivät rintamalle ja toisen niiden muistoksi, jotka pääsivät kotiin.
Olen kiitollinen tästä maasta.

Kynttilöiden takana näkyvä rukki kuului mummulleni ja sillä on sodankin aikana kehrätty lankaa.

Tästä maasta meidän on pidettävä huolta.

Olen ylpeä suomen lipusta ja rististä siinä lipussa!