Koiran kanssa liikkellä tänäänkin.
Selän kipu seuraa yhä.
Kävelimme hiljakseen.
Venerannan kohdalla oli pakko päästä makaamaan selälleen.
Tutulle penkille asetuin.
Taivas oli aivan harmaa, kuin minun mieleni.
Maatessa pilvet kuitenkin alkoivat hiljalleen rakoilla ja
kappale sinistä taivasta tuli näkyviin.
Ja siinä samlla lensivät joutsenet yli.
Minä katselen taivasta, sinun kättesi töitä...
Aavistus pyhästä siinä hetkessä.
Kotona väsynyt seuralainen asettui nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti