Syyslukukausi on alkanut ja on lupausten aika:
- en tee liikaa töitä
- jos työtunteja liikaa, niin seuraavalla viikolla lepoa enemmän
- syön säännöllisesti
- annan aikaa ulkoilulle ja kuvien ottamiselle
- muistan köllöttää koiran kanssa joka päivä
-
_
_
Lupauksia on paljon, mutta tärkein niistä on tuo ei liikaa töitä. Kipuryhmän anestesiologi sanoi, että
liika työnteko on kroonisesta kivusta kärsivälle harkittu väkivallan teko.
On siis levättävä ja hengitettävä syvään.
Fysioterapeutti määräsi harjoituttamaan poikittaista vatsalihasta joka päivä.
Kymmenen kertaa selällään lattialla ja pidättäen kymmenen sekunttia,
niin ja lisäksi vielä kävellessä jne. Siinä sitä on kanssa työtä.
Kesän alussahan jouduin selkäleikkaukseen juuri kun jesäloman piti alkaa.
Kaikki suunnitelmat oikeastaan menivät uusiksi. Hyvä kesä siitä sitten kuitenkin tuli ja
innolla olen aloittanut nyt työt.
Ihanaa tavata uusia opiskelijoita. Nyt ovat aloittaneet vasta ammatillisen puolen opiskelijat.
Amkkilaisia vielä odotellaan, mutta ensi viikolla hekin tulevat.
Niin ja oma poikakin aloittaa opiskelut.
Miten voi näin nuorella ihmisellä olla niin vanha lapsi ; )
Omnan pojan opiskelun aloittamisen myötä tuntuu kuin tässä oppilaitospapin
työssäkin olisi jotain aivan uudenlaista syvyyttä.
Olen miettinyt opiskelijoiden vanhempien kohtaamisia. Ei tämä opiskelujen aloittaminen
aina heillekään niin helppoa ole! Kontinkankaan yksikössä pääsen mukaan kotiväen iltaan ja
siitä olen tyytyväinen.
Elämä kuljettelee, mutta nyt pääsen tapaamaan aivan pientä ihmistä. Voi tätä riemua!
