Kymmenes luukku

Aamulenkki tuttua reittiä pitkin.
Kävellessä on hyvä ajatella.
Liike tekee hyvää.
Ykstoikkoinen, tasainen tahti askelissa vie eteenpäin ilman kiirettä.
Kävellessä ei ajattele sillä tavalla järjestelmällisesti,
vaan ajatukset tulevat pakottomasti ja niin ne myös lentävät pois.
Rukoukset nousevat samalla tavalla kohti korkeuksia.
Rukouksessa saan muistaa monia ystäviä lähellä ja kaukana,
saan kiittä tästä aamusta.

"Herra, meitä siunaa, auta,
Vaaroissa myös varjele.
Herra, meille armos kautta
Kasvos kirkkaat valaise.
Käännä meihin kasvosi,
Anna meille rauhasi.
Isän, Pojan , Pyhän Hengen, Kunnia ja Kiitos. Amen!"

Joulukuun yhdeksäs

Aamulenkki pimeässä jokirannassa.
Vähän loskaista ja märkää. Koira nautti uusista hajuista.
Minä katselin veteen heijastuvia valoja.
Tummassa virtaavassa vedessä valo heijastui ja välkehti.
Tällaisista asioista minulla on aikaa pysähtyä nauttimaan.

Tämä pitkä sairastamisen aika, jolla ei loppua näy,
on ollut kuluttavaa ja raastavaa. Se on ollut sitä koko perheelle.
Jotain tärkeää olemme oppineet tai tietoisuus siitä on vahvistunut.

Tärkeintä ovat läheiset, rakkaus.
Niinkuin tummassa vedessä heijastuu valo kirkkaasti,
niin heikoilla ollessa kirkastuu tietoisuus siitä,
mikä elämässä lopulta on tärkeintä.

Joulukuun kahdeksas

Auringonsäteet osuivat puun runkoon.
Joskus on vain odotettava omaa hetkeä.
Hetkeä jolloin auringon säteet osuvat kohdalle.
Kärsimätön mieli kiiruhtaa asioiden edelle.
Kaikella on aikansa. On uskallettava luottaa.

Esikoinen täyttää tänään 21 -vuotta.
Hetki sitten niin pieni ja nyt omillaan toimeentuleva nuori mies.
Lauri syntyi kahden keskenmenon jälkeen
ja vasta kun sain hänet syliini uskalsin uskoa,
että lapsi on totta.
Ensimmäiseksi yöksi jouduin päästämään hänet lastenosastolle hoitoon.
Ristinmerkin suojaan hänet jätin sinne.
Nyt minun on luotettava, että hän pärjää elämässä.
Minun tehtäväni on rukoilla hänen puolestaan.

Joulukuun seitsemäs

Sairaalan käytävillä tänään. Väsymys painoi joka askeleessa.
Maailma näyttäytyy toisenlaisesta vinkkelistä pitkillä käytävillä.
Ikkunoista aavistaa joulukuun valon.
Silmiin katsominen ja tervehtiminen luovat lämpimän,
turvallisen ilmapiirin kylmäänkin huoneeseen.
Niin on kaikkialla.
Mitä jos vaikka koiralenkillä tervehtisi tuttujen lisäksi tuntemattomia?
Tänään muuten oli tarjolla hyviä uutisia. Sydän kunnossa : )

Joulukuun kuudes

Itsenäisyyspäivä
Olen selannut setäni kenttävirsikirjaa,
jossa on käytössä kuluneet sivut.
Samalla poika on valmistautunut lähtemään taas takaisin kasarmille.

"Oi Herra käy sä siunaamaan
Nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen.
Ja estä sota verinen."

Joulukuun viides

Joulukuun viides
Aamulla olimme liikkeellä hämärässä metsässä miehen kanssa.
Liian vähän on yhteistä, kahdenkeskistä aikaa
ja näistä rauhallisista aamuista osaa kyllä nauttia.
Olen miettinyt tällä viikolla, että mitä odotan joululta.
Kaikkein eniten odotan koko perheen yhdessäoloa.
Odotan sitä, kun yhdessä lähdemme kirkkoon.
Yksi hoputtaa muita, toinen vielä laittaa hiuksia,
kolmas lukee kirjaa eikä tiedä että jo ollaan lähdössä,
neljäs odottaa autossa jo muita,
viidettä säälittää jättää koira kotiin ja
kuudes on se, joka lukitsee oven ja sammuttaa valot.
Odotan sitä, kun joulukirkon jälkeen on saunan aika
ja yhteinen ateria.
Tänään pieni kappale joulua,
kun illalla tiedän pitkästä aikaa
koko perheen olevan saman katon alla edes tämän illan.
Olen kiitollinen perheestä ja samalla muistan
a rukoilen heidän puolestaa,
joilla ei ole läheisiä
tai joiden läheiset ovat kaukana.
Siunaa Isä meitä kaikkia. Amen.

Joulukuun neljäs

Joulukuun neljäs -
Pisaroita oksilla,
kyyneleitä poskilla.
Maailma menee menojaan.
Pisaroiden takana voit nähdä punaisen valon loistavan.
Toisilla on kiire ja toisilla ei ole mitään muuta kuin aikaa.
Mitä tehdä ajalla tyhjyydessä? Kyyneleet pyytävät pysähtymään rinnalle.
Kiireessä ne voivat jäädä huomaamatta.
Kiireessä ne voivat jäädä huomaamatta myös kyynelehtijältä itseltään,
kunnes niiden tulva upottaa kaiken alleen.
Tämä pimeä aika, johon kurottaa joulun valo,
pyytää meitä pysähtymään.
Punainen valo palaa.
Pysähdy!

Joulukuun kolmas

Joulukuun kolmas luukku -
Vastasyntyneen jalanjälki tasan 17- vuoden takaa.
Pieni jalanjälki muistuttaa joulun ihmeestä -
ja suurimmista ihmeistä omassa elämässä, lapsista. <3
Vastasyntyneen jalanjäljissä myös tänä jouluna.

Joulukuun toinen

Joulukuun toinen
Ajatukseni pyörivät rakkauden ympärillä.
Minut yllätettiin jälleen.
Tiedätte , että rahat ovat tiukalla ja se korostuu joulun lähestyessä.
Avasin maanantaina nimelläni tulleen kirjeen.
Sisällä oli 100 € lahjakortti ja kaksi korttia.
Toisessa oli teksti "Paljon onnea ja Taivaan Isän huolenpitoa.
Toisessa järvimaisema ja takana teksti:
"Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman" Jes.40:31

Rakkaus on valon pilkahdus tummalla taivaalla.


Rakkaus on arm

oa.

Virpin joulukalenteri, 1.12.

Joulukuun ensimmäinen.

Valvoin yöllä, taas. Harmitti.
Nousin kävelemään. Keitin teetä. Avasin keittiön ikkunan sälekaihtimet ja jäin katsomaan lyhtyä.
Siinä se keinui tuulen voimasta pimeässä yössä, pimeässä kylmässä yössä.
Se levitti ympärilleen lämmintä valoa välittämättä pimeydestä ympärillään.
Marraskuun pimeys väistyy joulun valon tieltä.

Olen vankina tässä kivussa, mutta minäkin tahdon levittää valoa,
en kipua ja pahaa mieltä,
vaikka siitä liian usein puhunkin.
Saan olla kiitollinen niin monista asioista,
kuten tästä pimeässä yössä keinuvasta lyhdystä ja siitä,
että olin hereillä nähdäkseni sen.