Arjen aatoksissa

Eteen ja taakse

2012-01-19T15:10:00.003+02:00

Vuosi on vaihtunut ja saamme kulkea kohti kevättä.
Katson aamulenkin pimeydessä jäniksen jälkiä, jotka häipyvät mutkan taakse.
Mitähän kevät ja tämä vuosi tuo tullessaan?
Ensimmäinen ajatukseni on, että toivottavasti jotain parempaa kuin viime vuosi.
Viime vuosi oli kivun vuosi, leikkauksien vuosi, töistä poissaolon vuosi,
yksinäisyydenkin vuosi se oli.
Mutta oliko se siltikään huono vuosi?
Ei se ollut.
Sain olla perheen ympäröimänä ja minun puolestani rukoiltiin.
Selvisin eteenpäin.
Yksin en olisi jaksanut.

Ei ole ollut aivan helppoa aloittaa töitä pitkän tauon jälkeen.
Työpaikalla on tapahtunut paljon muutoksia ja ne muutokset,
jotka ovat muiden eteen tulleet vähitellen,
rymähtävät suoraan niskaani.

On vaikeaa malttaa aloittaa rauhallisesti ja tunnen itseni hyvin hitaaksi.

Huomaan punnitsevani asioita enemmän;
onko tämä tarpeellista
vai tuoko on...

Tätä työtäni oppilaitospappina kaipasin valtavasti poissaollessani.
Nyt oppilaitosten käytävillä minulla ei ole kiire.
Toivottavasti näytän siltä,
että minut uskaltaa pysäyttää ja pyytää juttusille.

Joulukuun 23

2011-12-23T13:29:00.001+02:00

Koirat : )))

Joulukuun 22

2011-12-22T18:24:00.003+02:00

Kotimatkalla uudelta työhuoneelta oli pakko pysähtyä ja mennä rantaan. Oulujoki näytti niin tyyneltä ja rauhoittavalta pimeässä. Valot loistivat rannoilla. Autot kulkivat kauempana. Vanha mies tuli viereeni katselemaan jokea. Oltiin hiljaa. Otin pari kuvaa. Toivotimme toisillemme hyvää joulua ja jatkoimme matkaa. Joulumieli ♥

Joulukuun 21

2011-12-21T10:04:00.001+02:00

Tiernapojat ja Oulu <3

Joulukuun 19

2011-12-19T15:40:00.000+02:00

Joulukalenteripussit kaivetaan meillä yhä vaan esille, vaikka lapset ovatkin jo isoksi kasvaneet. Lasten ollessa pienempiä, niin saivat kurkata pussiin vasta, kun olivat pukeneet. Se oli silloin itselle yksi syy lisää tykätä joulukalenterista ja joulukuusta. Kiva olis jos murkkuikäisiinkin tepsisi tää kalenteri samalla tavalla ; ) Jos ens jouluna laittaisin omankin pussin tuohon jatkoksi ja toivoisin että joku sen täyttäisi.

Joulukuun 18

2011-12-18T19:07:00.003+02:00

Ei jouluun valmistautumisessa tarvita aina jouluvaloja. Joskus on paikallaan mennä pimeään ja yksinäisyyteen. En tiedä olisiko minusta tuohon, kalastamaan yksin pimeässä ja tuulisessa aamussa. Yksinäisyyttä ja rauhaan tarvitsen kuitenkin kaiken vastapainoksi. Tasapainoa ei ole vain aina helppoa löytää.

Joulukuun 17

2011-12-17T19:32:00.005+02:00

On lahjatkin tärkeitä.
Olen saanut tämän pienen enkelin vuosia sitten joululahjaksi pojaltani.
Enkeli ei ole ollut kallis, mutta se on minusta hellyttävän kaunis ja kun se on vielä saatu saatesanoilla: "Äitille, joka niin tykkää puhua enkeleistä".
Lähes joka päivä katson enkeliä ja sytytän sen viereen kynttilän.

Joulukuun 16

2011-12-16T17:50:00.004+02:00

Tulen - hiilloksen äärellä on hyvä olla
ja antaa ajatusten levätä tai lentää.
Pimeässä, kylmässä yössä ojensivat paimenetkin kätensä kohti tulta.
Tänään ojensin minäkin.
Hiljennyin yksikseni tulen äärellä.
Tulessa voi aavistaa pyhän.

Joulukuun 15

2011-12-15T07:30:00.002+02:00

Kaiken pimeyden ja sateen keskellä eilen tuntui korvissa soivan kulkusten ääni. Kulkusia ne eivät olleet, eivät liikkuneet totntut meidän pihalla eivätkä kaupungintalon nurkilla. Kuin taivaasta tuli ääni. Tilhiä oli liikkeellä syömässä marjoja ja siemeniä siellä,, missä marjoja ei ollut. Tilhien ääni hämärässä päivässä tilisi iloisesti. Toiko viestiä taivaan iloista?

Joulukuun 14

2011-12-14T09:35:00.001+02:00

Jouluun valmistautuminen ei aina ole helppoa.Joulunalusaika on paljon muutakin kuin kynttilän valoa ja piparintuoksua. Meillä töissä se on kaaosta ja sekasotkua. Muutamme uusiin tiloihin juuri nyt joulun alla ja samalla valmistelemme myös joulua. Joulu tulee kuitenkin kaiken tämänkin keskelle.

Joulukuun 13

2011-12-13T18:24:00.001+02:00

Oulun tuomiokirkko hämärtyvässä päivässä.
Minusta kirkko näyttää kutsuvalta. Olisi mukava piipahtaa sisälle. Eilen en ehtinyt. Eilen eräs opiskelija kuitenkin sanoi, että kirkon kynnys on niin korkealla ettei sinne arvaa mennä... Onneksi joulun aikaan kirkossa on niin paljon monenlaista, että monen aremmankin on helpompi mennä sisälle.

Luukku 12

2011-12-12T08:10:00.001+02:00

Joki virtaa eteenpäin, valuu hiljalleen.
Aina ei ole kiire,
verkkaiseenkin tahtiin ehtii perille.
Elämä ei karkaa.
Maanantaista on hyvä aloittaa.

Luukku 11

2011-12-11T11:46:00.001+02:00

Joulukortit on tehty ja eilen ja kirjoitin nimet kuoriin. Osoitekalenteri on vanha ja resuinen. Monet kerrat olen ajatellut, että se pitäisi vaihtaa uuteen, mutta en saata tehdä sitä. Tuossa vanhassa osoitekalenterissa näkyy ajan kulku. Siellä on sellaisten ystävien nimiä, joita en ole nähnyt vuosiin. Siellä on myös niiden rakkaiten nimiä, jotka ovat kuolleet, joiden osoite on vaihtunut taivaan kotiin. Minun tuli eilen heitä ikävä.

Joulukuun kymmenes

2011-12-10T15:42:00.000+02:00

Minun on ikävä,
ikävä kotiseudulle, Kuusamoon.
Ikävä on krooninen.
En ole päässyt Kuusamoon puoleen vuoteen.
Näen jo unia kuukkeleista.
Kuukkeli on minulle tärkeä lintu monin tavoin.
Se on lapsuuden pihapiirin lintu,
kävelyretkien kaveri.
Kun mieheni kanssa vietimme muutama vuosi sitten 20 - vuotis hääpäivää,
niin tatuoimme molempien olkapäihin kuukkelit.
Aina se siis on mukana jollain tavalla.

Joulukuun yhdeksäs

2011-12-09T07:07:00.001+02:00

Joulukuun kahdeksas

2011-12-08T07:14:00.000+02:00

Kuu
Katson kuuta
ja kaipaan.
Kaipaan rakkautta
... läheisyyttä
yhteyttä
Jumalaa
Kaipuu asuu minussa
ja minä
katson kuuta.

Joulukuun seitsemäs

2011-12-07T08:12:00.001+02:00

Puut olivat kauniita tänä aamuna.
kaikkein kauneimmat olivat niin hämärässä,
ettei niitä kamera tavoittanut.
Katselikohan Maria puita matkallaan?

Joulukuun kuudes

2011-12-06T13:20:00.001+02:00

Rakkaudella tälle maalle,
kiitollisena isovanhemmille -
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvä Jumala.
kiitos tästä maasta,
isänmaasta.
Anna meille rohkeutta olla suvaitsevaisia ja
päästämään lähellemme myös kaukaa muualta tulleet.
Auta meitä pitämään huolta jokaisesta tässä maassa asuvasta ja
vierailevasta.
Anna meille vieraanvaraisuuuden henkeä.
Auta ojentamaan käsi tarvitsevalle.
Kiitos siitä,
että pidät meistä huolta.
Amen.

Joulukuun viides

2011-12-05T08:53:00.001+02:00

Niin se vain menee...
Meneekö?
Miten minä haluan tämän päivän, tämän joulun, tämän elämän menevän?
Jäänkö pyörimään paikalleni?
Osaanko poistua ympyrästä?
Vai olenko edes päässyt ympyrään?

Joulukuun 4

2011-12-04T16:55:00.000+02:00

Koettelee, vaan ei hylkää Herra.
Tänään harmaa päivä,
mutta mielessä eilisen värit,
kun Luoja maalasi kaikkein kauneimman taulun.

Joulukuun kolmas

2011-12-03T11:09:00.001+02:00

Parasta jouluun valmistautumisessa ovat omien lasten synttärit.

13 vuotta sitten syntyi meidän Roosa St Annan sairaalassa Duisburgissa.
Sairaalaan lähdettäessä satoi lunta ja hirvitti automatkalla,
kun ei ollut talvirenkaita.

Sairaalalla oli aivan täyttä, kun siellä oli meneillään synnytysosaston esittely
(missäs sanottiinkaan, ettei ollut sijaa majatalossa ; ) ).
Odottelimme synnytyshuoneeseen pääsyä siivouskomerossa.
Synnytys sujui hyvin kansainvälisesti, kun lääkärin kanssa puhuttiin englantia ja kätilön kanssa saksaa ja keskenämme tietysti suomea.
Roosa sai nimensä heti synnyttyään. Kätilö mittasi ja punnitsi tytön ja saimme hänet viereemme.
Mies kauhistui, että miksi tytön jalkapohja on ihan tumma.
Kätilöä jo huudettiin hätiin.
Kätilö oli painanut pienen jalan musteeseen ja
tehnyt samantien meille kauniin kortin,
jossa oli tyttömme jalanjälki ja strategiset mitat.

Joulukuun 2

2011-12-02T13:29:00.001+02:00

Minä haluan joulun olevan ihmisen kokoinen.
Armollinen -
armahtava
ja lähelle tuleva.
... Ripustin tähden pihakuusen oksalle,
korvakoruni.
Katsoin sen loistetta tuulessa ja
tuuli kuiskasi minulle hyvää adventinaikaa.
Ehkä myrskyt ovat tarpeen,
ehkä pimeys on tarpeen,
että pysähdymme joulun sanoman äärelle,
emmekä vain tunnelman...

1.12.2011 Joulukalenterin ensimmäinen luukku

2011-12-01T08:40:00.000+02:00

Uskallanko avata tämän uuden kuukauden,

ensimmäisen luukun,

eteen tulevan uuden oven?

Avaan itse pitkän tauon jälkeen työpaikan oven.
Jännittää ja vähän pelottaakin.
Tunnelma on vähän kuin lapsena jouluaattoaamuna.
...
Ulkona on pimeää ja mustaa, mutta joulu on tulossa.
Adventin aika on jo käsillä.
Valo loistaa jo!

Perjantai 11.11.2011

2011-11-11T14:23:00.001+02:00

11.11.2011
Tämä on kuulemma erityinen päivä noiden numeroiden takia.
Minulle tämä oli erityinen päivä, sillä pitkän tauon jälkeen sain luvan mennä uimaan.
Mikä nautinto olikaan uida ja vesijuoksea, sekä istua sen jälkeen saunassa.
Ulkona on tänään sumuista.
Sumu ei ole hälvennyt koko päivänä.
Omat ajatukset tuntuvat tänään kirkkaammilta,
kuin joinain päivinä.

Eilen illalla uskaltauduin mukaan Pyhään tanssiin Karjasillan kirkolle.
Kokemus oli aivan erityinen.
Olen aina vierastanut tanssia, koska en ikinä opi askeleita oikein ja
on tympeää koikkelehtia aina eritahtia muiden kanssa.
Nyt askeleet olivat yksinkertaisia.
Puhetta oli vähän,
mutta se mitä puhuttiin ja laulettiin , meni syvälle.
Jotenkin tuntui kuin olisi palannut juurilleen,
en osaa asiaa oikein selittää.

Ehkä uskaltaudun mukaan seuraavallakin kerralla.

Mutta nyt soi munakello sen merkiksi, että pitzataikina on kohonnut tarpeeksi ja on valmista pellille. Ihana päivä!

Marraskuun pehmeä valo

2011-11-07T15:30:00.000+02:00

Ei pimeä
ei valoisa
hämärä
marraskuu.

Oikeastaan juuri näin on hyvä.
Pitkän kesän ja kirkkaan auringon jälkeen hämärä tuntuu turvalliselta.

Koetan uskaltaa
anatutua
tälle hämärälle.

Mutta uskallanko antautua sisälläni olevalle hämärälle?

Vihreä on elämän väri

2011-05-10T12:04:00.000+03:00

Vihreä

on kevään väri.

Vihreä

on elämän väri.

On aika ottaa elämää haltuun.

Olen yhä sairaslomalla,

mutta nyt on aika lähteä liikkeelle.

Liikkeelle yritän lähteä nyt myös täällä blogissa.

Katsotaan -

kasvaako minun innostukseni ja

voimani samaa tahtia ulkona tulvehtivan vihreän kanssa.

Toivotaan niin!

"This is my life"

2011-02-08T15:24:00.001+02:00

"On niin kiire ettei ehdi tehdä töitä."

Minulla ei ole kiire.

Minun kiireeni vietiin pois joutuessani sairaslomalle.

On outoa jäädä kotiin muiden lähtiessä aamulla.

Elän perheen arjen rytmissä ja nousen yhdessä muiden kanssa.

Muu perhe rientää päiväksi ulkokehälle ja minä jään sisäkehälle.

Olen säälinyt paljon itseäni.

En tahtoisi olla kipeä, kuka tahtoisi?

Kipu tulee ja menee, kuin meren aallot. Sen kanssa on elettävä.

Kipu kuuluu ihmisen elämään, on aina kuulunut.

Tarkkailen maailmaa omasta pisteestäni käsin.

Minulla olisi ollut aikaa miettiä asioita,

mutta ei jaksamista.

Mitä minun olisi pitänyt pohtia?

Elämä pohjimmiltaan on hyvin yksinkertaista.

Tärkein löytyy läheltä.

Sitä minä pohdin ja

sitä jään pohtimaan.

Tästä voin katsoa myös kauas.

Elämän valot ja varjot,

sen muodot -

kauneus.

Kaiken voi löytää läheltä.

Kynttilän valossa kotona

2011-02-06T18:49:00.000+02:00

Tänään on kynttilänpäivä.

Olisin tahtonut kirkkoon,

mutta ei minusta ollut siihen.

Kipeänä ei tunnu helpolta lähteä kirkkoon, vaikka juuri silloin sinne kaipaa kaikkein kovimmin.

Sytytän kynttilän valaisemaan pimeää.

Jeesus Kristus löytää minut kotoakin.

Joulukalenteri luukku 24

2010-12-24T11:39:00.001+02:00

Isän vanha matkalaukku on matkustanut paljon.
Nostin sen esille jo adventtina.
Vanha laukku kätkee sisälleen seimen.
Vuosia sitten etsin tapaa kertoa joulun sanomaa lapsille ja vanhemmille.
Jostain sain vinkin rakentaa seimi matkalaukkuun.
Silloin sain isältä tämän vanhan laukun.

Kesällä isä oli löytänyt sopivan puun kappaleen,
eläimen syöttökaukalon mallisen.
Marraskuulla aloin huovuttamaan taustoja seimeä varten.
Polvillaan pesuhuoneen lattialla,
valmistauduin joulun tuloon,
hankaamalla villaa kuopuksen kanssa.
Hangattiin ja suihkuteltiin, käärittiin muoviin ja kaulittiin.
Lampaat valmistettiin keittiön pöydän ääressä.
Syksyn mittaan pysähdyimme monta kertaa koko perheen voimin joulun sanoman äärelle.
Sinä vuonna tuo matkalaukku kulki mukanani työssä.
Kotona se löysi paikan työhuoneen kaapin päältä
ja sieltä se muistuttaa joulun sanomasta,
matkalla olosta.
Tänä aamuna sain taas avata laukun.
Joulun sanoma on totta tänäkin päivänä!

Joulukalenteri luukku 23

2010-12-23T12:27:00.001+02:00

Läheisyys lämmittää.

Ulkona on pakkasta -33,

mutta takkahuoneen sohvan nurkassa on hyvä olla.

Joulukalenteri luukku 22

2010-12-22T14:12:00.001+02:00

Juhlaruoka syntyy tavallisista aineksista,

niin myös joulun parhaat hetket.

Kysyin esikoiselta mitä hän joululta eniten odottaa.

Listalla oli kolme tärkeää asiaa:

joulukirkko,

hyvä ruoka

ja Rappakaljan pelaaminen yhdessä koko perheellä.

Joulukalenteri luukku 21

2010-12-22T14:05:00.001+02:00

Aamupäivän piparit ja glögi.

Puhdas koti tuoksuu hyvältä, vaikka sitä ei olekaan itse siivonnut.

Eiliset Roosan leipomat "oikeat piparit" eli äitini/

Alli-mummin taikinasta tehdyt.

Äiti on vuodesta toiseen tehnyt meille piparitaikinan ja ne ovat niitä pipareita, jotka maistuvat ja tuoksuvat oikealta. Äitin tekemä piparitaikina on yksi parhaita joululahjoja!

Roosa totesi eilen leipoessaan, että kyllä sun äiti pitäs alkaa harjotella tätä piparitaikinan tekemistä, että osaan sitten tehdä sitä heille, kun ovat aikuisia. Tottahan se on... On minulla sentään oikea pipariresepti, mutta vain muutaman kerran saksassa asuessa olen niitä itse tehnyt eli harjoitella varmaan täytyy.

Joulukalenteri luukku 20

2010-12-20T10:44:00.001+02:00

Jouluinen tunnelma on pienissä hetkissä.

Tämä ikkuna veti minua eilen puoleensa Raatinsaaressa.

Uudelleen ja uudelleen menin ikkunan ääreen.

Kaupungin valot näkyivät kaukana.

Sisällä olli lämmintä ja puurontuoksuista.

Miten sitten jouluisen ikkunan äärellä nousivat mieleen kesäiset lapsuudenmuistot, en tiedä.

Muistin lämpimän kesäpäivän

ja sen kuinka isä maalasi mökillä jotain hopeanvärisellä maalilla.

Maali oli kirkasta ja hohtavaa, houkuttelevaa.

Isältä salaa olin ottanut maalin ja maalasin sillä käteni.

Muistan sen tunteen, kun katsoin käsiäni.

Ne olivat kauniit, kiiltävän hopeiset.

Tiesin tehneeni väärin ja halusin maalin pian pois käsistäni.

Olin mennyt sitten pyytämään äidiltä vettä vatiin ja

vadin olin vaatinut saada mökin taakse.

Koko ajan olin pitänyt käsiäni selän takana piilossa.

Äiti oli vienyt vadin mökin taakse,

mutta oli mennyt sitten katsomaan keittiön ikkunasta sitä käsieni pesua.Seuraava oma muisto on, kun koitan pestä sitä maalia pois ja se ei lähde. Minulla alkoi pelottamaan, sen tunteen muistan vahvasti.

Sitten katsoin ylöspäin ja näin äidin ikkunassa.

Samantien pelko hellitti.En muista mitä sitten tapahtui.

Kovin vihaisia minulle ei kai oltu, koska en muista mitään.

Äiti oli ollut kauhuissaan,

mutta myös nauruun pakahtumaisillaan.

Jotenkin se maalikin sitten oli saatu pois.

Kuinka tärkeää onkaan tulla nähdyksi ja hyväksytyksi,

virheineen kaikkineen.

Joulukalenteri luukku 19

2010-12-20T10:41:00.001+02:00

Läheisyys -
Eilen illalla tuomiokirkossa olimme konsertissa ja saimme kuunnellla kaunista laulua.
Oma tyttökin siellä oli laulamassa.
Samaan aikaan perheen miesväki oli juhlimassa miehen siskon 50v synttäreillä. Tuntui oudolta juhlia eri paikoissa, mutta joskus näin on tehtävä. Illalla taas kaikki kotona.
Mukavaa käydä taas yhteiseen pöytään.

Joulukalenteri luukku 18

2010-12-18T11:56:00.001+02:00

Meillä on sängyllä etelänmummun virkkaama peitto.
Se on aivan ihan, mutta nyt siihen on tullut pieni repeämä.
Minun pitäisi uskaltaa korjata se, mutta pelottaa etten osaa.
Etelänmummu eli isän äiti oli uskomattoman taitava tekemään kaikenlaisia käsitöitä, ammattilainen. Voi kuinka toivoisin olevani yhtä taitava, sillä verenperintönä olen saanut intohimon käsillä tekemiseen.
Vielä tänään en taida kuitenkaan uskaltaa, vaan tyydyn tutkimaan kuviota tarkemmin.

Mitähän mummu on siihen aikaan ajatellut, kun on virkannut tämän peiton?

"Siihen aikaan" alkaa myös jouluevankeliumi.
Elämä ei riipu minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.
Koti voi jäädä siivoamatta ja rosolli tekemättä,
mummun tekemä peitto korjaamatta.

Joulu on tulossa ilman minun ponnistelujani
ja valmistelujani,
tänäänkin.
Jumala lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi jo siihen aikaan.

Joulukalenteri luukku 17

2010-12-18T11:53:00.001+02:00

Joulu on tulossa.
Minun ei tarvitse tehdä mitään,
merkit ovat ilmassa.

Kukahan tämänkin tähden piirsi bussipysäkin seinään?
Enkeliköhän oli asialla...

Joulukalenteri luukku 16

2010-12-16T10:56:00.000+02:00

Luoja maalasi kauneimman taulun,

täytti väreillä taivaan

ja antoi meille laulun;

"Maa on niin kaunis...".

Joulupolku on auki ihan joka päivä ja se on ihan ilmainen.

Joulupolulle voi astua missä vain : )

Joulukalenteri luukku 15

2010-12-15T11:55:00.001+02:00

Siinä se on, enkeli.

Kahvinkeitin alapuolellaan,

keittiön ikkunaverhoon asettuneena.

Tyttöseni tekemä."Älkää pelätkö!", se sanoo.

Se on asettunut hyvälle arkiselle paikalle sanomaansa kertomaan,

sillä siitä se tavoittaa meidät monta kertaa päivän mittaan.

Joulukalenteri luukku 14

2010-12-14T12:19:00.001+02:00

Tasaisen harmaa aamu.

Katselin jalkoihini kävellessäni. Jotenkin masensi.

Koiran kanssa kuljimme joen rantaan ja kaivoin taas kameran esille.

Kuvat olivat kauniita, mutta niin harmaita.

Päätin käydä makaamaan siihen jokijäälle rantaan.

Nostin katseeni ylös.

Upeat, upeat puut seisovat siinä rannassa.

Rohkeasti ne ovat työntäneet juurensa maahan

ja ottavat vastaan mitä elämä eteen tuo.

Maria ja Joosef ovat matkallaan.

Nostiko Maria katseensa taivaalle,

kun tuntui etteivät omat voimat riitä?

Minäkin yritän tänään katsoa ylöspäin ja "hoitaa oman paikkani".

Tapahtukoon Isä sinun tahtosi.

Joulukalenteri luukku 13

2010-12-13T10:38:00.000+02:00

Lucian päivä - valon päivä.

Valo on ihme tässä pimeässä maailmassa.

Eräs kynttilään liittyvä ihme, josta isäni on usein kertonut,

on aina ollut itsellenikin jotenkin hyvin merkityksellinen

ja usein olen tästä kertonutkin.

Isä oli nuorempana rajamiehenä tuolla lapissa.

Ennen partioreissut olivat pitkiä ja ne tehtiin hiihtämällä,

ei moottorikelkoilla.

Oltiin aikalailla luonnon armoilla.Isäni ja toisen miehen oli tarkoitus mennä pienelle partiotuvalle,Somasjärvellä.Puuttomalla alueella.

Oli tullut kova myrsky.

Tuollaisella puuttomalla alueella on maatuuli hyvin voimakas

–ilma oli sakeana lumesta.

Eteensä ei nähnyt ja tuli pimeä.

Tuolla lapissa on myös lappalaisten vanhoja palvontapaikkoja, seitakiviä.

Nehän ovat yleensä hyvin suuria.

Karttaan oli tuo tuvan paikka merkitty väärin

–seitakiven kohta oli merkitty tuvaksi.

Siihen miehet hiihtivät.

Isäni kokeili pimeässä kiven kylkeä ja totesi väistämättömän,

matkaa oli jatkettava.

Tuo toinen mies hiihti edellä ja isäni jäljessä.

Edelläkulkeva mies oli hyvin väsynyt ja hiihti aikalailla viimeisillä voimillaan.

Tuohon ihan pimeään , lumesta sakeana olevaan ilmaan,

syttyi yllättäen pieni valo.

Mökissä sytytettiin kynttilä,kynttilänpätkä sananmukaisesti.

Ja miehet pysähtyivät valon nähdessään.

Ja he pysähtyivät viime hetkellä.

Alla oli sula putous, kymmenien metrien pudotus suoraan alaspäin.

Oli sekuntien kysymys ettei edellä oleva hiihtänyt suoraan tuohon sulaan putoukseen.

Mökissä oli jo toiset kaksi miestä, jotka istuivat pimeässä.

Heillä oli jäljellä vain pieni kynttilänpätkä,

mutta toinen miehistä oli yhtäkkiä päättänyt,

että nyt on vielä keitettävä kahvit,

vaikka aika vasta ne oli viimeksi juotu –toinen oli vastustellutkin…

Tuon pienen kynttilänpätkän sytyttäminen pelasti isäni.

Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo". Kun autamme toista ja vaikka ojennamme käden väsyneelle, niin levitämme valoa. Pieni kynttilä sytyttää toisen ja aivan pienenkin kynttilän valo on merkityksellinen. Yhdessä me jaksamme.

Joulukalenteri luukku 12

2010-12-13T10:01:00.000+02:00

Voisiko katsoa yhtäaikaa lähelle ja kauas?
Pysäkiltä, pysäkille
- hiljalleen.
Tuntui hyvältä sytyttää kolmas adventtikynttilä,
mutta mitä sitten kun neljäskin syttyy?

Joulukalenteri luukku 11

2010-12-11T11:15:00.001+02:00

Tie,
polku
tai jälki.
Päämäärä -
sillä on merkitystä tänäänkin.

Joulukalenterin luukku 10

2010-12-10T12:06:00.001+02:00

Aina

ei ole helppoa aloittaa uutta päivää

pitkän ja pimeän yön jälkeen.

Aina

ei jaksa olla iloinen.

Toivo

kuitenkin hehkuu taivaanrannassa.

Sininen hetki.

Silmieni edessä vielä verho.

Joulukalenterin luukku 9

2010-12-09T10:35:00.001+02:00

Pienen pieni sinitiainen -

miten joku noin hentoinen selviää suomen kovassa talvessa?

Muistatteko tarinan kuinka se sai taivaallisen sinisen päälakensa?

Tiainen oli rakentanut pesänsä villiomenapuuhun.

Kesä oli aluillaan ja puu kasvatti nuppujaan.

Tiainen hautoi muniaan ja poikaset kuoriutuivat.

Eräänä yönä tuli kylmä ja

tiainen heräsi villiomenapuun valitukseen.

Kylmä kulki kuulumattomin askelin

ja jääti luontoa ympärillään.

Tiainen päätti jättää poikasensa omenapuun huostaan

ja lähteä hakemaan Luojalta apua.

Tiainen lensi ja lensi.

Ylemmäs ja ylemmäs.

Valo häikäisi ja kylmyys meinasi kohmettaa sen,

mutta se vain lensi ja lensi. Se ei enää nähnyt mitään, 'eikä se enää tiennyt liikuivatko sen siivet vai eivät.

Pienin enkeli tuli sen avuksi juuri kun sen voimat hiipuivat.

Pienin enkeli lämmitti sitä ja vei sen Isä Jumalan luo.

Tiainen virkosi ja hämmennykseltään sai kerrottua,

että maassa on hyvin kylmä ja villiomenapuun kukat kuolevat.

Isä Jumala katsoi maahan ja lähetti pikku enkelin sisaruksineen auttamaan puuta.Enkelit täyttivät Isä Jumalan pyynnön.

Talvi myönsi häviönsä ja kesä sai jatkua.

Ja Isä Jumala itse toi maan päälle tiaisen,

joka ei ollut ajatellut itseään vaan ystäväänsä

ja oli sillä tavalla pelastanut koko tienoon.

Kun seuraavana keväänä villiomenapuun kukat olivat avautumassa

ja tiaisen poikaset kuoriutumassa, omenapuu huomasi,

että tiainen oli kuin sinisellä sivelty:

päälaki oli sininen ja sinistä oli siivissä ja pyrstössäkin.

Ja sinisellä siveltyjä ovat sinitiaiset olleet siitä lähtien.

Joulukalenteri luukku 8

2010-12-08T10:46:00.000+02:00

Elämän makua - elämän iloa.

Meidän perheessä tehdään aina jonkinlainen piparitalo.

Joinain vuosina se näyttää enemmän rauniotalolta

ja joskus kummituslinnalta, kerran oli muumitalokin.

Yleensä seinät ovat vinksallaan, mutta sokerikuorrute pelastaa kyllä paljon. Seuraavana päivänä joku jo kyselee, että koska sen saa syödä.

Vinksallaan oleva piparitalo on kuin elämä itse.

Se on tehty iloisella mielellä ja sen tekemisestä muistuttaa rakko sormessa.

Tuntuu hyvältä valmistautua jouluun iloon.

Joulukalenteri luukku 7

2010-12-07T11:08:00.000+02:00

Ole aito -

elä elämääsi

niin kuin sinusta hyvältä tuntuu.

Joulukalenterin kuudes luukku, itsenäisyyspäivä

2010-12-06T13:09:00.001+02:00

‎6.12.Itsenäisyyspäivä.
Me saamme olla silmukoina sukupolvien ketjussa.
Tänään sytytän kaksi kynttilää -toisen kodille ja toisen isänmaalle.
Tänään sytytän kaksi kynttilää - toisen niiden muistoksi, jotka jäivät rintamalle ja toisen niiden muistoksi, jotka pääsivät kotiin.
Olen kiitollinen tästä maasta.

Kynttilöiden takana näkyvä rukki kuului mummulleni ja sillä on sodankin aikana kehrätty lankaa.

Tästä maasta meidän on pidettävä huolta.

Olen ylpeä suomen lipusta ja rististä siinä lipussa!

Make love not war

2010-10-17T22:46:00.000+03:00

On niin helppoa heittää kiviä suuntaan jos toiseenkin...

Suurempaa rohkeutta vaatii rakastaa ehdoitta lähimmäisiään ja
itseään.
Mutta voi,
kuinka vaikeaa onkaan rakastaa omaa kurjaa itseään.
Kun sitä on niin heikko ja kurja,
vaikka tahtoisi olla hyvä ja hurja!

Tunnustan, en ole edes katsonut kohuttua homoiltaa -
en voinut alunperin katsoa sitä,
koska en halunnut lasteni kuuntelevan sellaista.
Myöhemmin on alkanut tuntua siltä,
että oman mielenrauhan kannalta on parempi jättääkin katsomatta.

Kaikki oli niin odotettavissa.

Jokainen ihminen on ihan yhtä arvokas.
Ihmisillä on monia tarpeita ja
seksuaalisuuden tarve on yksi niistä tärkeimmistä.
Me emme ole samanlaisia.
Ihmisen arvoa ei voi mitata sen mukaan onko hän homo vai hetero,
lyhyt vai pitkä, lihava tai laiha, mies tai nainen.

Yhtä tärkeitä, jokainen.

Jumala loi ihmisen kuvakseen,
eikä Jumala erehtynyt luodessaan ihmisiä homoiksi ja heteroiksi.

Ajattele -
jokainen on Jumalan kuva!

Jeesus asettui aina heikoimman puolelle ja
vaikka kuinka haluaisimme syyttää tästä kirkosta eroamisen aallosta jotakin,
niin kyllä myös meillä kirkon työntekijöillä on jokaisella syytä mennä itseemme.
Emme ole tehneet selväksi ajatuksiamme ja kantaamme,
emme ole uskaltaneet tarpeeksi rohkeasti olla heikoimman puolella.
Olemme toimineet liian hiljaa ja varovasti.

Ymmärrän kirkosta eroajia tältä pohjalta, heidän mittansa tuli täyteen!
Olisittepa pysyneet jäseninä edes seurakuntavaaleihin asti ja
olleet ajamassa muutosta läpi,
sillä seurakuntavaalit ovat melkein ovella.

Käytä äänioikeuttasi ja
aja muutos läpi kirkossa!
Homokielteisyys ei kuulu kirkkoon!

Jäljet

2010-10-10T19:05:00.001+03:00

Vesi oli kulkenut hiekan yli -

maalannut taulun.

Millaisen jäljen minä jätän reittini varrelle?

Millainen on minun tauluni?

Rukoustaulu

2010-09-16T22:49:00.001+03:00

Citius, Altius, Fortius

2010-09-08T11:07:00.001+03:00

Citius, Altius, Fortius -

Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin.

Eikö se ollut jo olympialiikkeen motto?

Meiltä vaaditaan koko ajan enemmän, jokaiselta meistä.

Kuka vaatii?

Työnantaja, opiskelupaikka, perhe, yhteiskunta, minä itse...

Nopeammaksi ei voi tulla, korkeammalle ei voi kurottaa

ja voimakkaammaksi ei voi kasvaa

jos ei anna aikaa myös itselleen.

Tarvitaan vastarintaliikettä.

On uskallettava pysähtyä,

mutta ei välttämättä paikalleen.

Ehkä olisi hyvä varata joka päivä pieni hetki leikille?

Pysäyttää tehokkuus.

Mitä jos kampuksen pihalle varattaisiin hula-hulvanteita?

Voisi tauolla käydä pyörittämässä lantion vetreäksi ; )

Leikkiminen rentouttaa kehon ja mielen,

nauraminen vapauttaa.

Leikkiminen vaatii myös rohkeutta.

Heitän sinulle haasteen, uskallatko tarttua siihen?

Lähde leikkiin!

Uuden alku ja ikävä

2010-08-25T15:05:00.000+03:00

Olin aamulla mukana yhdessä opiskelijainfossa OAMKissa.
Oli ihana nähdä innostuneita kasvoja. Toivottavasti tuo innostus säilyy, eikä systeemi murenna sitä. Unihiekkaa näytti olevan vielä muutamilla silmissä ja päätimme laulaa koko joukolla Jaakko Kultaa... Muutaman kerran laulettuamme seisaaltaan olivat kaikki hereillä ja kaikilla oli myös hymy herkässä!

Uusi opiskelija on monenlaisen uuden ja jännittävän äärellä, mutta niin on myös hänen lapsuuden perheensä. Kotona voi olla kova ikävä opiskelupaikkakunnalle muuttanutta nuorta.

Minulla on ikävä omaa tyttöä, joka on leirikoulussa ja siksi kai tuo vanhempien ikävä mietityttää.

Tyttö lähti maanantaina leirikouluun. Koko viikonlopun hän pakkasi ja mietti mitä ottaa sinne mukaan. Tällä kertaa ei äitiä tarvittu enää pakkausavuksi, mutta sunnuntai-iltana sentään sain vielä lukea listan ääneen läpi ; ) Olen luvannut etten soita hänelle sinne ja olen saanut pidettyä lupaukseni.Onneksi tyttö on itse soittanut molempina iltoina. Kertonut vähän päivästä ja ennenkaikkea soittanut sanoakseen hyvät yöt. Mulla on tullut aina kova ikävä puhelun jälkeen... Olen tottunut olemaan välillä paljonkin poissa kotoa töiden takia, mutta on aivan erilaista olla itse kotona ja lapsi reissussa.Me luetaan aina iltaisin yhdessä iltarukous ja olen miettinyt, että lukeekohan hän sitä siellä... Ei varmasti ainakaan ääneen, mutta ehkä mielessään kuitenkin. Torstaina saan hänet kotiin ja koko perhe on taas kasassa!

Soitelkaa nuoret aina välillä kotiin, sillä vanhemmilla on ikävä.
Joka ikinen päivä te olette vanhempienne ajatuksissa ja sanattomissa rukouksissa.

Kesän muistot

2010-08-06T10:49:00.001+03:00

Kesän muistot tuntuvat vielä iholla,

lämmin tuuli kasvoilla,

lasten nauru korvissa.

Tahdon kantaa noita muistoja mukanani tulevaan syksyyn,

alkaneeseen työkauteen.

Palaan lomakuvien pariin iltaisin,

vaikka minusta oli ihanaa aloittaa työt loman jälkeen.

Ponnistaakseen eteenpäin täytyy ottaa vauhtia ja

tukeva tuntuma maahan.

Tiedän mistä ponnistan.

En tiedä minne asti yletän,

mutta lupaan tehdä parhaani.

Lomalla

2010-07-08T10:18:00.000+03:00

Lomalla on mahdollisuus pysähtyä.
Katsella ympärilleen.
Ihmetellä -
ja kuulostella,
itseään ja muita.

Minulle kesäkuun kohokohta
oli löytää Tikankontteja,
lapsuuden kukkia.
Ajattelin lapsena niiden olevan metsänhaltijoiden tossuja.

Nyt lomalla kerään voimia
ja elokuulla palaan pitämään blogia. : )
Nautitaan lomasta ja
jos ei lomasta
niin kesästä!

Ystävän vierailu

2010-05-31T12:26:00.000+03:00

Aaamukävelyllä ollessa soitti ystävä ja kysyi voisiko tulla käymään.
Oli ihanaa odottaa vierasta.
Tuntui, että tien varrella olevat kukat loistivat kirkkaammin.
Me tarvitsemme ystäviä.
Ystävät tuovat iloa elämään -
on joku jonka kanssa jakaa asioita,
iloja ja suruja.
Ystävän kanssa voi vain olla.
Joitain ystäviä näkee todella harvoin.
Välissä saattaa mennä useampi vuosi kun tavataan ja
sitten tavatessa tuntuu kaikki jatkuvan siitä mihin jäätiin.
Tietysti on tapahtunut paljon,
mutta kuitenkin -
kaikki on kuin ennenkin.
Läheisyys ja yhdessä jaetut asiat,
ne pysyvät.
Ne ovat pohja, jolle on aina helppo rakentaa myös uutta.
Kiitos Taivaan Isä ystävistä!

Tänään

2010-05-11T12:33:00.000+03:00

Tänään aloitin päivän tekemällä fysioterapeutin määräämiä harjoituksia.
Harjoitukset sattuvat ja tulen kipeämmäksi.
Niin on tarkoituskin,
sanoo fysioterapeutti,
mutta kovalta tuntuu tämä tie parantumiseen.
Teen kuitenkin niin kuin sanotaan ja
uskon tulevaisuuteen.

Tänään olen lukenut Raamattua ja erityisesti Johanneksen evankeliumia.
Lauantaina on saarnavuoro pitkästä aikaa.
Luomakunnan sunnuntai ja
opiskelijoiden kevätkirkko.

Edessä siis loma ja vapaa.
Toivottavasti...

Alussa oli sana...

Värittömyys ja värit

2010-04-07T17:31:00.001+03:00

Tänään oli maisema kääriytynyt sumunharmaaseen viittaan.

Kaikki oli peitettyä
ja
vain aavisteltavissa.

Tuntui oudolta.
Masentavaltakin.
On kevät ja
tuntuu,
että auringon pitäisi paistaa.

Jatkan matkaa kuunnellen radiota.

Pysähdyn, kun koira nuuskii tienpenkkaa innoissaan häntä heiluen.
Katson ympärilleni ja näen auringonkeltaista.
Ja minun,
minun on hyvä olla. : )

Tänään tahtoisin

2010-02-10T11:49:00.000+02:00

Tänään tahtoisin -
tänään tahtoisin vain olla kotona.
Käpertyä sohvan nurkkaan
vetää peiton korviin asti
javältellä valoa.Väsyttää.
Liika kiire painaa päälle,
arki painaa päälle
niin lujaa,
että tuntuu että musertuu.

Tänään tahtoisin vaihtaa kadulla puolta
kun joku tuttu tulee vastaan.
Tänään en jaksaisi.
Tänään tahtoisin
vain olla.
Tänään en tahtoisi
pitää huolta toisista.
Tänään tahtoisin pitää huolta itsestäni.
Kuitenkin
tänäänkin nousin ylös,
lähdin töihin ja
koitan selvitä tästä päivästä.
Se saa riittää,
se saa riittää
-riittävän hyvä arkipäivä,
ei yhtään enempää.
Ei tänään.

Seitsemät suomut silmillään...

2010-01-26T11:48:00.000+02:00

Vastarakastunut on kuin seitsemät suomut silmillään.

Rakkaus tuntuu vatsanpohjassa ja sitoo rakastuneet toisiinsa näkymättömin säikein. Tuo vaihe on tärkeä, mutta arki tuo suhteeseen omat puolensa.

Parisuhteen palikat tuovat suhdetta näkyvämmäksi ja

auttavat joskus puhumisen alkuun.

Parisuhde ei olekaan hahmoton möykky.

Yhteiselämän perustan muodostaa luottamus.

Tarvitaan rakkautta -

hullaantumista ja viihtymistä toisen seurassa.

Yhtä tärkeää kuin saada rakkautta on antaa sitä.

Puhuminen - puhumalla ja kuuntelemalla

tiedämme enemmän ja luulemme vähemmän.

Läheisyys- Ilman läheisyyttä ei jaksa.

Jokainen kaipaa kosketusta, hellyyttä ja intohimoa.

Sopiminen/ anteeksiantaminen erimielisyyden ja riidan jälkeen tuntuu hyvältä. On opittava tekemään kompromisseja.

Kaiken kattona on arki, joka on tavallista arvokasta elämää.

On tärkeää katsoa toista silmiin,

mutta vielä tärkeämpää

on katsoa samaan suuntaan.

Rakkautta ilmassa

2010-01-17T22:32:00.000+02:00

Tänään sain olla pari tuntia Oulun häämessuilla esittelijänä seurakunnan osastolla.
Se oli kiva työkeikka.
Liikkeellä oli paljon iloisia ihmisiä, joilla oli myös paljon kysyttävää papilta.
En ollut aikaisemmin käynyt häämessuilla ja
oli kyllä yllättynyt suuresta väkimäärästä.
Avioliitto solmitaan kahden ihmisen välillä,
mutta vihkimiseen liittyy myös paljon bisnestä.
Niin tai näin,
kuitenkin,
ilmassa oli kuplivaa iloa ja
uteliasta mieltä,
käsi kädessä kulkevia nuoria ja
rakastuneita katseita.

Toivottavasti vielä vuosienkin jälkeen
he katsovat toisiaan
rakastavasti.

Jos pidät minusta
lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia.
Nyyti

Katson eteen ja taakse

2010-01-03T23:23:00.000+02:00

On 3.1.2010

Opettelen kirjoittamaan uutta vuosilukua.

Siirryimme uudelle vuosikymmenellekin.

Vuoden vaihtuessa tahtoo katsoa taakse

ja eteen.

Nähdäkseen täytyy uskaltaa nousta korkeammalle.

Tyylillä ei niin ole väliä.

Vuoteen on kuulunut monia huippuhetkiä,

mutta rähmälleenkin on menty monesti.

Omiin jalkoihini aina kompastun,

omaan keskeneräisyyteeni ja

riittämättömyyteeni.

Tänä vuonna,

tänä uutena vuonna,

tahtoisin

useammin pysähtyä paikalleni.

Elää hetkessä,

olla läsnä,

totta itselleni ja läheisilleni.

Taivas ei erotu maasta

2009-11-24T09:56:00.001+02:00

Päivä päivän jälkeen harmaata.
Lähden aamukävelylle pimeässä.
Käyn iltakävelyllä pimeässä.
Päivällä sataa vettä.
Aurinko on kadonnut näistä päivistä.
En näe missä maa loppuu ja taivas alkaa.
Lauantaina kuulen sen sanottava ääneen.

Taivas ei erotu maasta.

Pysähdyn sanojen äärelle.

Taivas ei erotu maasta.

Tämä arkipäivä, tämä hetki on tärkeä.
Ei tarvitse aina tavoitella enempää.
Kaikki voi olla tässä,
tässä hetkessä.

Minulle tulee lämmin olo.

Taivas ei erotu maasta.

Elämän langat

2009-11-16T14:30:00.001+02:00

Eilen muistettiin itsemurhan tehneitä rukouskynttilöin ja kulkuein.
Elämän lanka voi joskus katketa niin kovin helposti.
Omat voimat eivät aina tahdo riittää.

Kuvassa on "luonnon lankoja" kosteudesta pakkasyönä syntyneitä,
hauraita ja
kauniita.
Ne eivät tuulessa kestä.
Niitä on varjeltava.

Elämääkin on varjeltava.
Pidettävä huolta heikoimmistakin.

Millaisen hautakiven sinä haluat?

2009-11-02T14:17:00.001+02:00

Lauantaina oli pyhäinpäivä ja illalla kävimme koko perheellä hautausmaalla.
Niin meillä on ollut aina tapana tehdä.
Sytytimme kynttilät ja
käveleskelimme sen jälkeen hautausmaalla.

Kerroin perheelle, että haluaisin itselleni hautakiveksi tavallisen kiven,
en veistettyä ja työstettyä kiveä.
Luonnonkiven.
Siitä me sitten keskustelimme.
Lapsetkin aivan innoissaan selittivät millaisen kiven he haluavat.
Se oli hyvä keskustelu.

Etätyöpäivä

2009-10-07T11:54:00.000+03:00

Ulkona on oikea koiranilma. Sataa vuoroin lunta ja räntää, tuulee.

Aamukävelyllä olin jo kuitenkin seitsemän pintaan ja se normilenkki 4km kierrettiin koiran kanssa.

Tänään on tarkoitus pysyä kotona ja tehdä leirivalmisteluja.

Kai tää on nyt sitten sellainen muodíkas etätyöpäivä,

vaikka musta ei tunnu yhtään etäiseltä,

vaan oikein kodikkaalta ja läheiseltä. ; )

Olenpa kerrankin myös kotona, kun lapset tulevat koulusta.

Perjantaina on edessä leirille lähtö, pitkästä aikaa.

Leiri on äiti-lapsileiri ja lasten iät vaihtelevat ihan pikkuvauvasta kaksitoistavuotiaaseen. Ikähaitari on aika haastava, mutta ihana. Ihan kuin perheissä aina.

Minusta tuntuvat hyvältä tällaiset leirit, joilla on eri-ikäisiä lapsia,

kun niin usein ollaan vaan just niiden oman ikäisten kanssa..

Leiriohjelma on toki lyöty lukkoon jo kauan sitten,

mutta nyt mietiskelen leirihartauksia jne.

Kyselin eilen illalla omalta tytöltä, että millaisia hartauksia hän toivoisi.

Toiveet olivat oikeastaa aika selkeitä:

" Kerro äiti niitä kertomuksia ja voitas tehä joku lattiakuva ja sunnuntaina pitää olla pikkukirkko. Pikkukirkkoon pitää ottaa äiti kirkonkello mukaan."

Näitä toiveita mietiskelen ja istun sohvalla suuren kirjapinon kanssa.

Taustalla soi jazz ja jaloissa makaa koira.

Kynttiläkin on palamassa.

Tässä on hyvä tehdä töitä nyt!

Mikä pitää sinut pinnalla

2009-10-02T11:22:00.000+03:00

Tämä viikko on ollut monien tunteiden viikko.
Omien lasten koulu jouduttiin tiistaina sulkemaan netissä olleen uhkauksen vuoksi.
Keskiviikonkin koulu pysyi suljettuna.
Olin itse työmatkalla, kun kuulin asiasta.
Tuntui pahalta.
Pahalta tuntui koko asia ja
pahalta tuntui myös se ettei ollut läsnä.
Olisin halunnut saada lapset lähelleni.
Jokaisen äänen tahdoin kuitenkin kuulla.
Monta äänetöntä rukousta lähti ylöspäin.

Tänään on perjantai ja eilen lapset olivat jo koulussa suljettujen ovien takana,
ulkona eivät saa olla.
Ja kotona,
pikkutyttö säikähtää kovia ääniä.
Tuntuu epäreilulta, kun lapset joutuvat tällaisia miettimään ja kokemaan.

Haaveesta tuli totta

2009-09-17T11:22:00.000+03:00

Me muutettiin Ouluun kahdeksan vuotta sitten ja

olen haaveillut ruusupensaasta makuuhuoneen ikkunan alle kahdeksan vuotta.

Heti ensimmäisenä kesänä kerroin muulle perheelle,

että ikkuna alla pitäsi olla ruusupensas, punainen.

Koskaa ei ollut muka aikaa hankkia sitä pensasta siihen.

Kummallisia kiireitä.

Aamuisin kun avasin sälekaihtimet ja katsoin pihalle

kaipasin pensasta,

kuvittelin sen siihen ja

lämpinä kesäpäivinä avasin ikkunan ja ajattelin kuinka hyvä tuoksu siitä tulisi.

Haaveilen vain,

en toiminut.

Tänä kesänä ajelin töistä kotiin ja

kurvasin paluumatkalla puutarhaliikkeen ja ostin pensaan tai

oikeastaan se oli vain sellainen juuripaakku.

Miestäni pyysin sen istuttamaan.

Meillä on koiranpentu ja perhe oli sitä mieltä,

että huonosti sen mun pensaan käy.

Mutta huolimatta koirasta, huolimatta kuumasta kesästä ja

laiskoista kastelijoista on

ruusu alkanut kukkia nyt syksyllä.

Haaveesta tuli totta, tästä pienestä,

ehkä suuremmatkin haaveet voivat toteutua.

Muumit ja olemisen arvoitus

2009-09-02T11:12:00.000+03:00

Olen aina pitänyt muumeista.
Olin viidentoista ja luontoliiton leirillä ohjaajana Hangon saaristossa.
Yöllä piti aina parin meistä nuorista ohjaajista olla yövalvojana.
Oli vaikea pysyä hereillä ja
löysimme avuksemme muumikirjat.
Luimme niitä ääneen toisillemme.
Ne yöt sujuivat sukkelaan.
Muumit toivat niihin mystiikkaa.

Eilen löysin Helsingin Akateemisesta kirjan Muumit ja olemisen arvoitus.
Kirja on kiehtova ja kiinnittää lukijan huomion nimenomaan Tove Janssonin filosofiseen puoleen. Kirja vei mennessään.

Muumeissa pohditaan monet kerrat kotia ja sen merkitystä.
Opiskelujen alkaessa rakennetaan usein
ensimmäistä omaa kotia
tai omaa kämppää.
Aluksi ei osata oikein päättää puhuako kämpästä vai kodista.
Tunteet ovat sekavia ja niitä on vaikea pukea sanoiksi,
kun on toisaalta onnellinen ja toisaalta surullinen.

Muumeissa todetaan, että "Rakentaminen on asettumista ,
ja pohjimmiltaan asettuminen ja asuminen ovat sama asia."
Täytyy uskaltaa asettua
ja antaa uudelle kotikaupungille mahdollisuus.

Muumipeikko alkaa rakentaa omaa kotia ja rakentaessaan hän on hyvin onnellinen. Talon valmistuttua jotain jää kuitenkin puuttumaan.
Muumipeikko on yhä surullinen. Talo on vailla yhdessäoloa.

Eräänä päivänä muumipeikko lähtee tutkimaan, minne talon edessä virtaava puro johtaa. Muumipeikko löytää vesimyllyn ja sen rakentajan Fredriksonin. Hän kutsuu tämän kotiinsa ja
löytää yhdessäolemisen mahdollisuuden.

Muumipeikko ilmaisee asian näin:
Olin löytänyt ensimmäisen ystäväni ja siis alkanut todella elää.

Välitä

2009-08-14T12:24:00.001+03:00

Kävelyretkellä koiran kanssa törmäsin tummasta betonista tehtyyn veistokseen, jossa lukee välitä.
Tämä betoniteos on Oulun teknologiakylässä ja sen on tehnyt Anni Rapinoja.
Keskellä kovia arvoja vanhalla kaunokirjoituksella kirjoitettu
sana välitä pysäyttää.

Työpaikkoja häviää alta, opiskelupaikat ovat kiven takana.
Lama on purrut monessa paikassa.
Toiset juoksevat oravanpyörässä kiihtyvään tahtiin.
Oli niin tai näin on muistettava välittää.

Mitä välittäminen on?

Välittäminen on sitä että huolehtii ettei kukaan jää jälkeen.
Välittäminen on sitä että katsoo että kaikki jaksavat mukana
tai jos pääjoukko karkaakin
niin kenenkään ei tarvitsisi kulkea yksin
viimeisenä
kaukana muiden jäljessä
yksin uupuvilla voimillaan.

Väittämistä on lämmin hymy ja katse.
Mitä välittäminen sinusta on?

Vihreällä oksalla

2009-08-12T16:13:00.001+03:00

Onnea sinulle, joka olet juuri aloittanut opiskelusi!

Opiskelupaikka on tänä päivänä kullanarvoinen.

Opiskelu avaa sinulle uusia teitä tulevaisuuteen.

Sinä olet päässyt vihreälle oksalle,

mutta siellä ei pysy ilman vaivannäköä.

Pitää pitää huolta itsestään, että jaksaa opiskella.

Jos et tänä syksynä saanut opiskelupaikkaa tai

et päässyt opiskelemaan juuri sinne mihin halusit,

älä lannistu,

vaan yritä myöhemmin uudelleen.

Pyydä apua jos tarvitset sitä.

Avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta,

vaan se on osoitus vahvuudesta!

Tänään

2009-08-06T12:54:00.000+03:00

Eilisestä illasta puuttuvat värit.
Oli jotenkin epämääräisellä tavalla paha olla.
Toisaalta oli väsynyt,
toisaalta levoton.
Outo olo.
Mutta kun sitten sain nukuttua oli aamulla oloni keveämpi.
Jonnekkin oli paha oloni lähtenyt.

Aamulla puhaltelin voikukan höytyviä ilmaan ja
katselin kuinka keveästi ne leijailivat tuulen matkassa.

Kesän hetket

2009-07-27T10:22:00.000+03:00

Kesän monet hetket

pienet tuokiot

tallettuvat mieleeni kuvina ja ääninä.

Kesäinen peilityyni järvenpinta.

Laituri.

Pilvet.

Kappale minun sieluni maisemaa.

Kaukana tästä päivästä tuo hetki

mutta kuitenkin mukana tänäänkin.

Työn rytmi

2009-07-14T13:04:00.000+03:00

Tänään on toinen työpäivä.
Eilinen meni käydessä läpi loman aikana kertyneitä sähköposteja.
Eilen piti herätä kännykän herätysääniin.
Tänään osasin jo herätä ennen herätystä.
Olen löytämässä työrytmin nopeammin kuin uskalsin odottaa.

Olen luvannut itselleni, että työpäivään pitää sisältyä hengähdystaukoja.
Ei vain kahvitaukoja ja ruokailua.
Tarvitsen päivän mittaan muutaman tauon.
Tauon jolloin panna hetkeksi silmät kiinni ja
hengittää oikein rauhallisesti.
Kuulostella itseään.
Niin helposti tulee vain rientäneeksi koko ajan eteenpäin.
Voi hukata itsensä kaikkeen kiireeseen.

Loma on kaunis sana

2009-06-23T09:03:00.000+03:00

Olen parhaillaan lomalla -
ja loma, se on ihan oikeasti yksi suomen kauneimmista sanoista.
Auto on jo lähes pakattu ja
se on täynnä. Toivottavasti vielä itse sovitaan kyytiin ; )
Lähdetään ajamaan kohti Kilpisjärveä.
Ensin ajattelin, että kirjoittelen reissulla blogia oikein kunnolla,
mutta en kuitenkaan ota tietokonetta mukaan,
sillä olen lomalla!

Loma, loma, loma....

Väsymyksestä valoon

2009-06-07T23:18:00.000+03:00

Monena päivänä on väsyttänyt aivan liikaa ja
ollut sellainen epämääräinen alakuloinen olo,
sellainen josta ei saa oikein kiinni.
Väsyneenäkin vaikea nukahtaa.
Joskus se vain on
tällaista.
Ehdin vasta tänään illalla kuntosalille.
Se teki hyvää.
Kummallista kuinka energiaa kuluttamalla saa sitä lisää?
Kummallinen matemaattinen yhtälö -
mitenhän se kirjattaisiin?
Kuntosalilla tulee niin hyvä olo,
sekä liikkumisesta,
että ihan vaan pään tyhjenemisestä.

Vaikka kyllä nyt jo taas väsyttää,
mutta on tuo kellokin jo kyllä paljon...

Aamun yllätys

2009-06-03T16:00:00.000+03:00

Tänä aamuna väsytti ihan kamalasti.
En olisi millään jaksanut nousta.
Oli ihan pakko pitkittää nousemista ja jäädä hetkeksi venymään.
Lapsillakin on alkanut loma ja
kummasti se vähentää omaakin aamuaktiivisuutta.

Ennen töihin lähtöä piti kuitenkin lähteä aamukävelylle
koiranpojan kanssa.
Kierrettiin Maikkulan kartanon kautta ja
käytiin jokirannassa.
Vähitellen kävellessä alkoi uni karista silmistä.
Matkan varrella olisi kyllä ollut mahdollisuus käydä pitkäkseen.
Joku oli kantanut tien viereen,
metsän reunaan,
sängyn.
Siinä se oli
odottamassa väsyneitä kulkijoita
pysähtymään hetkeksi.

Kummallista

2009-05-18T15:04:00.000+03:00

Kummallista,
kuinka joskus asiat kääntyvät kuin itsestään oikein päin.
Miettii ja miettii,
tuntuu ettei tiedä miten ajatuksensa ja tunteensa selvittäisi.
Sitten,
yhtäkkiä -
kaikki onkin selvää ja
oikeinpäin.
Vene valmiina työnnettäväksi suoraan vesille.
Helpottavaa katsoa eteenpäin.

Väsyttää

2009-05-12T23:28:00.000+03:00

Väsyttää niin kovasti ja kuitenkin olen jumissa tämän koneen äärellä.
piti käydä vain katsomassa pikasesti sähköposti, mut sitten ajattelin vielä kurkata Facebookiin... No sitten tuli mieleen, että voisi käydä myös city.fi sivuilla. Seuraavaksi eksyin katsomaan jotain videon pätkiä ja työtovereiden blogejakin piti käydä lukemassa.
Sit taas kurkkasin uudelleen onko joku laittanut Facebookin uutta status päivitystä...

Ja MUN PITÄS OLLA SÄNGYSSÄ!
Hirvee flunssakin päällä ja ääntä ei paljon kuulu, lepo olisi siis hyvästä.
Miten voi olla näin vaikeeta laittaa kone kiinni...
No tiedän kyllä etten ole ainut jolla on joskus tämä ongelma!

Kävelyllä

2009-05-04T14:07:00.000+03:00

Tänä keväänä olen kävellyt enemmän kuin koskaan ennen,
koiranpoika on haastanut koko perheen liikkumaan.
Nyt olen ollut viikon sairaslomalla ja olisin jäänyt varmasti ihan petinpohjiin ilman tuota kävelyttäjääni.
Joka kerta,
kun olen lähtenyt liikkeelle kotiovelta on tullut parempi olo.
Olemme kuljeskelleet pysähdellen ja katsellen.
Koiranpoikakin katselee lintuja,
luulee olevansa kai lintukoira ; )

Tänään pysähdyimme kävelytien reunaan ja
huomasin pienen männyntaimen,
ristinmuotoisen.
Siinä se oli aloittanut kasvunsa vilaksliikenteisen pyörätien reunassa ja
saavuttanut nyt ristin muodon.

Kuvasin tuota männyntainta kontillani maassa ja ohi kulki joukko koululaisia pyörillään.
Pari palasi takaisin ksysymään, että mitä ihmettä teen.
Tulivat sitten katsomaan mitä kuvaan ja
toinen heistäkin otti kuvan männyntaimesta ja
laittoi taustakuvaksi kännykkäänsä.
Risti lähti heidän matkaansa.

Paluumatkalla pysähdyimme Oulujoen rantaan.

Joki oli harvinaisen tyyni.

Aurinko paistoi, vaikka kuvassa näyttää aivan utuiselta.

Itsestäkin tuntuu tyyneltä ja rauhalliselta.

Joutsenet ovat jo jatkaneet matkaansa.

Koiranpojalle annoin muutaman koirankeksin ja

istuskelimme hetken aikaa nauttimassa maisemista.

Kivun kourissa

2009-04-28T14:36:00.000+03:00

Kipu yllättää ja ottaa valtaansa.

Ajatukset pyörivät ilman selvää suuntaa -

kaikki kivun ympärillä.

Olkapääni tulehtui, vaiva on entinen,

mutta kipu on aina yhtä kamala iskiessään.

En jaksaisi tätä kantaa,

mutta eteenpäin on mentävä

hetki ja päivä kerrallaan.

Onneksi on tuo koira, jonka kanssa on lähdettävä ulos,

vaikkei muuten menisi.

Unohduin Oulujoen rantaan katselemaan jäälauttoja,

jotka pyörivät ympyrää akanvirrassa.

Siinä oli jotain hyvin samaa

kuin tässä

omassa olossani.

Tuulee

2009-04-20T10:24:00.000+03:00

Aamun auringossa kävin kävelyllä koiran kanssa.
Normiaamu siis siltä osin.
Maanantait on vaan aina jotenkin niin vaikeita.
Aamulla ei olisi jaksanut ajatella töihin lähtöä ja
samalla piti kuitenkin saada lapset nousemaan ja
aamupalalle.
Ja jo nyt olen haaveillut siitä mitä teen seuraavana vapaapäivänä...
No ehkä tämä maanantai-ahdistus jo puolenpäivän jälkeen helpottaa.
Kärsiiköhän tästä kukaan muu?

Huikaseva valo

2009-04-01T13:36:00.001+03:00

Huikaiseva valo -

niin kirkas, että se tuntui epätodelliselta.

Nukuin viime yönä levottomasti.

Unessa minulla oli ikävä läheisiäni.

Niin ikävä, että sattui.

Tuntui hyvältä havahtua unen varjoista valoon.

Aina valo ei tunnu hyvältä.

Joskus tekee mieli katsoa ohi.

Missä on minun paikkani -

varjossa

vai valossa.

Rintahaarniska

2009-03-31T11:24:00.000+03:00

Olin aamukävelyllä jo seitsemän aikaan koiran kanssa.
Sateli hiljalleen lunta.

Aamukävely on tärkeä osa minun rukouselämääni.
Siinä kävellessä on hyvä hiljentyä ja
kantaa asiat Isän tietoon.
Ei käsien tarvitse olla ristissä jotta voisi rukoilla!

Tänään jostain nousi mieleen vanha rukoushymni .
Pyhän Patrickin hymni, myös rintahaarniskaksi kuvattu.

Kristus kanssani, Kristus sisälläni,
Kristus takanani, Kristus edessäni,
Kristus rinnallani, Kristus voittajani.
Kristus lohduttajani ja vahvistajani,
Kristus allani, Kristus ylläni,
Kristus levossa, Kristus vaarassa,
Kristus kaikkien rakkaitteni sydämissä,
Kristus ystävän ja vieraan suussa.

Näkymätön matkasauva.

Kukkia?

2009-03-23T09:48:00.001+02:00

Maaliskuu...
Tänään olin aamukävelyllä koiran kanssa.
Kuljimme pitkin pusikkoja -
vaeltelimme.
Ja siellä oli jo kukkia : )
Kesäkö jo on siis?

Pyhäpäivän rauhaa

2009-03-15T19:09:00.000+02:00

Tänään ei kyllä ollut näin aurinkoista...
Jotenkin palasin vain tänään ajatuksissani viikon takaiseen hiihtolomaan ja
piti katsella hiihtoretkellä otettuja kuvia.
Metsässä oli ihanaa hiihtää.
Me voisimme ottaa oppia metsän puista.
Meidänkin pitäisi uskaltaa seisoa paikoillamme ja
kasvaa.
Juurtua paikoilleen ja kurottaa samalla kohti aurinkoa!
Se jos mikä vaatii rohkeutta!
Mutta toisaalta -
joskus on vain pakko repäistä itsensä irti!

Talutusnuorassa molemmat

2009-02-19T09:47:00.000+02:00

Olen pitänyt aikaisemmin koulussa 4-luokkalaisille monia tunteja ja
lapset ovat aina kyselleet miksi papilla on pantapaita.

Olen kysynyt vastakysymyksenä, että kuinka monella on koira ja
miksi koiralla on panta kaulassa...
No, koiran kaulapantaan voi laittaa talustushihnan
ja niin koira kulkee sinne minne sitä kuljetetaan ja sitä tahtia,
jota isäntä tai emäntä määrää.

Tästä sitten on tultu papin pantapaitaan -
pappikin on talutusnuorassa, Jumalan talutusnuorassa.
onneksi tuo Jumalan talutushihna ei näy samalla tavalla
kuin koiran talutushihna. Olisipa se näky!

Olen viime aikoina opettanut tuota pentukoiraa
kulkemaan talutushihnassa ja tulivat nuo oppitunnit mieleen.
Pentukoira ei aina halua kulkea sinne minne minä,
väliin se tempoo ihan eri suuntaan,
välillä se haluaisi juosta täysillä,
välillä hyppiä umpihangessa
ja välillä taas pysähtyä haistelemaan kaikkia hajuja.

Miettikääpä meitä pappeja -
ihan samalla tavallahan mekin käyttäydytään,
osa pentukoiramaisesti tempoen ja
osa jo arvokkaammin ja ehkä vähän laiskemmin käyskennellen.
Monia nimiäkin tulisi mieleen,
mutta jääköön ne salaisuudeksi!

Sinapinsiemen

2009-02-15T15:04:00.000+02:00

Niitä oli minulla mukana, sinapinsiemeniä,
kun kävin tänään pitämässä pyhäkoulua Maikkulan kappelilla.
Aiheena oli kylväjävertaus.
Mietittiin lasten kanssa yhdessä, kuinka pienen pienestä siemenestä
voi tulla puutarhan suurin puu.
Niin suuri puu, että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen oksille.
Ja Jumalan valtakunta on sellainen.

Pyhäkoulussa oli viisi tyttöä ja mietitiin yhdessä kuinka pienet teotkin
voivat saada aikaan paljon hyvää.
Kokeiltiin hymyllä.
Hymyilin itse ensin vieressä istuvalle ja
niin edettiin eteenpäin.
Voi kuinka kuulisit millainen kikatus huoneessa oli lopuksi : ).
Laulettiin ja rukoiltiin yhdessä.
Askarreltiin sitten vielä lintuja.

Itsellekin tuli hyvä mieli,
vaikka etukäteen laiskotti lähteä vapaapäivänä pitämään
pyhäkoulua. Kyllä kannatti!
Itse en lapsena päässyt koskaa puhäkouluun,
koska se oli niin kaukana.
Nyt voin siis korjata sen asian.

www.haastaennakkoluulosi.fi

2009-02-05T22:23:00.000+02:00

Yhteisvastuukeräys 2009 on alkanut.

Yhteisvastuukeräys tahtoo haastaa maahanmuuttajiin kohdistuvat ennakkoluulot ja tukee heidän työllistymistään. Keräyksen tuotolla tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä eri puolilla Suomea. Keräyksen ulkomainen kohde on Bangladesh.
Bangladeshin 150 miljoonasta asukkaasta lähes puolet elää alle 70 sentillä päivässä. Yhteisvastuu tukee pienyrittäjyyttä, maanviljelyä ja naisten ansiotyömahdollisuuksia Bangladeshissa.

Millaisia ovat omat ennakkoluulosi? Voit testata omat ennakkoluulosi YV-keräyksen sivuilla, http://www.haastaennakkoluulosi.fi/. Testi on leikkimielinen. Uskallatko kokeilla?

Useinhan ajattelemme olevamme kovin ennakkoluulottomia, mutta todellisessa tilanteessa asia ei sitten olekaan ihan niin. Tein testin itsekkin ja tuloksena sain kuulla, että olen suhteellisen avarakatseinen ja harkitseva enkä suhtaudu maahanmuuttajiin kielteisesti. Työnantajana olisin varmaan valmis palkkaamaan myös maahanmuuttajia, ainakin jos heidän osaamisensa on kohdallaan.

Yhteisvastuukeräys tarvitsee onnistuakseen myös suuren joukon tekijöitä ja jos tunnet kiinnostusta, niin ota yhteyttä oman seurakuntasi työntekijöihin. Sinulle löytyy kyllä paikka!

Valon koitto

2009-02-03T08:48:00.000+02:00

Nykyään olen joka aamu hyvin aikaisin ulkona, ihan pihalla.
Ei minua ole sinne heitetty, vaan olen ulkoiluttamassa koiranpentua.
Pihalla olen yhtälailla myöhään illalla kuin aikaisin aamulla.
Tänään olin pihalla juuri ennen aamunkoittoa.
Tuntui, että oli pimeämpää kuin yöllä ja
sitten yhtäkkiä tuli taivaanrantaan valoa.
Sinisen kajo alkoi voittaa pimeyden.
Se oli hyvä hetki.

Viime viikolla luin kirjaa Anam Cara, kelttiläistä viisautta.
Siinä puhuttiin myös valon anteliaisuudesta,
siitä kuinka kaupungistuneet ihmiset ovat menettäneet yhteyden ympäröivään luontoon.
Kuinka nykyään emme tunne ja seuraa luonnon rytmiä ja
kuitenkaan emme edes tiedosta mistä jäämme paitsi.

Tänä aamuna sain itse voimaa aamunkoiton seuraamisesta.
Tuntuu kuin olisin saanut lahjan.
Yön jälkeen edessä on uusi päivä ja
uudet mahdollisuudet.

Akku on ladattu

2009-02-01T23:06:00.000+02:00

Olin eilen töissä. Lähinnä työ oli minun osaltani mukanaoloa.
Opiskelijaryhmä järjesti lapsille talviseikkailun.
Päivä oli oikein onnistunut ja seikkailusta lähti kotiin punaposkisia lapsia,
jotka olivat nähneet mm. jääkuningattaren.

Tänään oli vapaata.
Vapaita hetkiä tarvitsee, että jaksaa normaalia arkea ja
työtä.
Ulkoiltiin koko perheellä.
Käytiin Kiimingissä Koitelinkoskella ja syötiin nuotiolla eväitä.
Ja voi kuinka tuo meidän koiranpentu nautti kaikesta.
Turre oli metsässä niin innoissaan, niin innoissaan.
Sillekin oli oma eväspussi : ).
Tottakai!
Kyllä akkuun tuli tänään sen verran virtaa,
että jaksaa seuraaviin vapaisiin.

Heräsin aamun hämärässä

2009-01-29T09:20:00.000+02:00

ja katsoin, että kello on 6.55 eli meidän normaali heräämisaika.
Kello ei kuitenkaan soinut vaan heräsin "muuten vaan".
Ihmettelin kovasti, kun koiranpentu ei koko yönä ollut herättänyt meitä.
Puin kiireesti ja lähdin käyttämään pentua ulkona.
Ei väsyttänytkään yhtään!
Aamuhetki pihalla on aina omanlaisensa,
on vielä hiljaista ja rauhallista.
Ohi kulkee busseja, mutta ei vielä kovin paljon muita autoja.
Koiria ja koiraihmisiä liikkuu kyllä.

Kun tulin ulkoa,niin mies tuli sanomaan, että;
"Muuten hyvä, mutta kello on vasta kuusi..."
Ja kas, alkoi heti väsyttämään armottomasti.
Onneksi ei ehditty herättämään vielä lapsia.
Mentiin takaisin nukkumaan.

Koiranpentu asettui viereen, ihan kainaloon; sohvalle nukkumaan.
Nukutti hyvin.
Ja sitten herättiin seitsemältä ja aloitettiin päivä uudestaa alusta.
Onhan niitä televisiossakin välillä uusintoja nopeassa tahdissa.

Aina on uusi mahdollisuus!

Rippikoulusunnuntai

2009-01-25T14:33:00.000+02:00

Esikoisemme aloitti rippikoulun ja olin tänään hänen kanssaan Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkossa messussa. Kirkko oli täynnä nuoria. Vanhempia ei kovin monella ollut mukana.
Messu oli hyvin valmisteltu ja kirkossa oli sellainen kodikas tunnelma. Mukana oli laululuryhmä,
joka ansiokkaasti innosti meitä muita laulamaan.
Saarna haastoi meitä ajattelemaan oman uskomme perusteita. Samalle viivalle hän haastoi myös itsensä. Oli jotenkin koskettavaa, kun hän pohdiskeli oman uskonsa riittävyyttä viikon päästä edessä olevaan pappisvihkimykseen. Yhtä koskettavalta tuntui kun toiselta papilta papilta kysyttiin mitä usko merkitsee hänen omassa elämässään. Hänelle usko merkitsi ennenkaikkea turvallisuutta ja hän kiitti äitiään siitä, että oli saanut kristillisen kasvatuksen.

Toivoisin niin,
toivoisin niin kovasti,
että omat lapseni joskus ajattelisivat samaan suuntaan.

Usko merkitsee myös minulle vahvasti turvallisuutta.
Saamme olla Jumalan kämmenellä, koko perhe.
Emme vain omassa varassamme.

Koiranpentu

2009-01-20T22:33:00.000+02:00

Uusi aikakausi alkoi meidän perheessä,

niin mieheni kirjoitti statuspäivityksessään Facebookissa ja

niinhän se on.

Hovihaukun Kulmankundi eli kotoisammin Turre muutti taloomme lauantaina ja nyt opetellaan taas vauvaperheen arkea. Ensimmäisenä yönä pikkuista itketti kovasti.

Kaipasi emoaan ja sisaruksiaan. Onneksi turvana oli kasvattajalta saatu vauvahuopa, jossa oli tutut tuoksut. Toinen ja kolmas yö olivat jo hiukan rauhallisempia.

Mutta kyllä meidän arki nyt toistaiseksi on aivan erilainen kuin ennen.

Ja takapihalla juostaan koko ajan...

Mutta ihanaa tämä on,

vaikka töissä olin maanantaina niin väsynyt, että meni aina väliin sanatkin sekaisin...

Kaksi vanhaa...

2009-01-08T10:46:00.000+02:00

Talvi on täynnä monenlaisia tunnelmia.

Nämä kaksi "talven törröttäjää" pysäyttivät hetkeksi...

Yhdessä on helpompaa taivaltaa kuin aivan yksinään.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä

2009-01-01T17:14:00.000+02:00

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on sujunut aika perinteisesti.

Aamulla nukuttiin pitkään, lapset vielä pitempään.

Piha oli sotkuinen ammatuista raketeista.

- se siivottiin.

Vuoden ensimmäisenä päivänä mieheni käyttäytyy aina välillä sangen hullunkurisesti.

Kulkee sisälläkin lähes koko ajan kiikarit kaulassa ja

tekee väliin syöksyjä kohti ikkunaa ja

väliin taas hiipii varpaillaan...

Miksi, siksi että vuoden ensimmäisenä päivänä alkaa uusien lintupinnojen kerääminen

ja tärkeitä ovat sitten myös ensimmäisen päivän pinnat.

Lintuihin liittyy myös se, että ensimmäisenä päivänä käymme yleensä hautausmaalla,

niin nytkin.

Hautausmaalla on paljon lintuja ja

Intiön hautausmaallakin monta ruokintapaikkaa.

Oli rauhoittavaa kävellä siellä.

Kaunein lintu oli tänään pähkinänakkeli,

joka oli ruokailemassa hautausmaan vanhan kappelin lähellä olevalla ruokinnalla.

Hautausmaakävelyn jälkeen lähdimme käymään vielä Nallikarissa.

Siellä oli kaunista. Eilinen myrsky oli pakannut jäitä rantaan.

Aurinko oli laskemassa. Oli sininen hetki

Jouluaatonaatto

2008-12-23T10:52:00.000+02:00

Koti on täynnä ääniä ja suorastaan meteliä. Kuinkas muuten, kun kotona hyörii neljä lasta ja lasten kavereita. Osa laulaa Singstaria, yksi soittaa kitaraa olohuoneessa ja pari ajaa kaukoohjattavilla autoilla ja itse kuuntelen samalla joululauluja keittiössä.

Mutta melua ja ääniä ei pidä säikähtää –
ne valmistavat omalla tavallaan meitä vastaanottamaan joulun sanomaa.

Pitää olla pimeää, että näkee tähdet.
Pitää olla ääniä,
meluakin
että tajuaa hiljaisuuden.

Pyhää ympäröi suuri hiljaisuus.

Ja
Joulu on yksi tärkeimmistä ikkunoistamme pyhään.
Ikkunassa näemme tutun kuvan-
kuvan jossa Jumalan äiti pitää sylissään maailman Vapahtajaa
ja siitä kuvasta heijastuu rauha.

Tuo kuva on samalla kuva siitä kuinka Jumala pitää sylissään koko ihmiskuntaa-
meitä
sinua ja minua.

Huomenna hiljennymme vastaanottamaan joulua....

Sairaslomalaisen kaverit

2008-12-15T12:48:00.000+02:00

Katson ulos olohuoneen ikkunasta. Pihalla on koko ajan elämää, sen voi kuulla katsomalla – siipien suhinankin. Naakat ovat kokoontuneet aamupalaveriinsa, yhtä tärkeän näköisinä mustissaan kuin ihmiset konsanaan. Kuin kokouksessa on käytöskin; yksi syö koko ajan, yksi huutelee toisille välihuomautuksia ja kolmas katselee ihan muualle omissa mietteissään.

Meillä on pihalla lintulauta ja toinenkin, lisäksi vielä talipalloja useampia. Monet linnut ovat löytäneet tiensä katettuun ruokapöytään. Ruokapöydän vierellä antaa suojaa tuuhea kuusi. Pihalla on myös pihlajia ja pensasaita antaa suojaa sekin.
Vakituinen vieras ruokinnalla on suurin tiaisemme, talitiainen. Se vaikuttaa uteliaalta ja seuralliselta linnulta. Se hyväksyy muitakin lintuja seurakseen ruokailuun. Paljon talitiaista pienempi on sen seuralainen sinitiainen. Se on huikean kaunis lintu; valkean reunustama päälaki on vaaleansininen. Vanhan legendan mukaan tuo taivaansininen päälaki ja siipien sini ovat lahjaa Isä Jumalalta. Eräs tiainen nimittäin oli lentänyt hädissään korkeuksiin viemään Isä Jumalalle sanaa siitä, että maan päällä on liian kylmä, villiomenapuun kukat olivat paleltumaisillaan. Isä Jumala katsoi silloin villiomenapuun puoleen ja lämmitti ilman ja toi sitten tiaisen maahan. Siitä lähtien on sen päälaki ollut taivaansininen. Porukassa mukana oleva hömötiainen katsoo sinitiaista kuin kadehtien. Johtuneeko siitä, kademielestä, että käy harvemmin meillä syömässä.

Lintulaudan alapuolella viihtyvät varpuset. Varpuset tulevat aina porukalla, usein on mukana myös yksinäinen pikkuvarpunen. Varpuset viihtyvät pihallamme ympäri vuoden ja paikalla on varmaan useamman sukupolven lintuja, sillä joka kesä ne pesivät pihakuusessa. Pieni vihervarpunen loistaa kuin jalokivi harmaitten serkkujensa seurassa. Somasti se sirkuttaa ja hakee syötävää. Etsii sopivaa asentoa ja alkaa sitten syödä siementä roikkuen kuusen oksalla pää alaspäin.

Harakat tykkäävät tulla paikalle koko jengin voimin. Ne vaikuttavat välillä melkoisilta raggareilta. Jos ei ruokaa meinaa lintulaudalta tulla tasaiseen tahtiin, niin ryhtyvät oitis toimenpiteisiin. Yksi niistä alkaa hyppiä ilmaan ja aina potkaisee jaloillaan lintulautaa, sillä tavalla hulahtaa aina välillä isompi määrä siemeniä maahan. Tässä raskaassa työssä ne vuorottelevat.
Viherpeipot eivät harakkajengikään väistele vaan saapuvat paikalle vauhdikkaasti ja hoitavat homman kotiin. Ne eivät aio jäädä ilman hyvää ruokaa!

Punatulkku tulee paikalle harvemmin ja melkein aina sen käynnin jälkeen alkaa lumituisku…
Orava saapuu aina välillä pähkinöiden houkuttamana paikalle. Roikkuu milloin mitenkin päin lintulaudalla. Öisin saapuu välillä jäniksiä ja auringonkukan siemeniä nekin näyttävät nassuttavan.

Toinen adventti

2008-12-07T11:31:00.000+02:00

Tänään on toinen adventtisunnuntai.

Adventin aika on matka kohti valoa -

Pienen paaston aika.

Ulkona luonnossa valon määrä vähenee koko ajan,

mutta sisällä valon määrä lisääntyä kohti joulua mennessä.

Ulkona päivän hämärässä hetkessä

katsoin veden pintaan heijastuvia kuvia.

Kaukaa kuuluivat lasten äänet-

olivat pulkkamäessä.

Minulla oli oma hartaushetkeni,

siinä,

jäätyvän veden äärellä.

Hämärässä.

Laitostuminen/ mökkihöperyys

2008-12-03T11:10:00.000+02:00

Aluksi tuntui ettei aika kulu eteenpäin juuri ollenkaan, kun jouduin sairaslomalle.
Nyt tuntuu, että päivät ovat ohi ennenkuin huomaakaan.
Olen asettautunut sohvalle ja ollut vain.
Tosin tänään olen kutonut jo kolme villapaitaa ; ) ja kello on vasta 11.12.
No, villapaidat ovat miniatyyrikokoisia ja tarkoitukseni on laittaa ne joulukortteihin.

Eilen kävin "tuulettumassa" ja hoidin pari pientä työasiaa.
Tuntui hyvältä, mutta olin aivan poikki niiden jälkeen.
Oli kamalan vaikeaa ajaa autolla, kun leikkaushaavaa kiristi ja
jotenkin olen tullut niin mökkihöperöksi, että tuntui ettei kuule mitä ihmiset sanovat.
Umpparileikkauksen ei kyllä pitäisi vaikuttaa kuuloon,
mutta ehkä mulla on erikoinen fysiikka tai jotain?
Onkohan jotain sairaslomalaisten omaa chattia?

Pois pelistä

2008-11-25T09:24:00.000+02:00

Lumisade kulki kautta koko suomen ja aika moni auto oli poissa pelistä huonojen kelien vuoksi.
Itse jouduin pois pelistä viime viikolla, kun jouduin sairaalan päivytykseen ja
muutaman sairaalapäivän jälkeen tulin ulos umpparia kävyempänä.

On vaikeaa yhtäkkiä asennoitua siihen, ettei lähdekään aamulla töihin.
Sitä tuntee olevansa niin tärkeä, kun kalenteri on täynnä ja rientää paikasta toiseen.
Mutta hommat hoituvat ja joku muu astuu paikallesi,
kun et itse pysty.
Tiedostan sen, että hyväähän tämä tekee.
Pysähtyminen.
Hiljentyminen.

Tyttö unohti aamulla avaimen kotiin, kun lähti kouluun.
Hän soitti tuolta matkan varrelta sanoakseen, että ;
"Äiti, ihanaa kun sinä makaat siellä kotona, kun mulla jäi avain ja nyt se ei haittaa mitään."

Minä olen nyt kotona.

Arjen aatoksissa

Eteen ja taakse

Joulukuun 23

Joulukuun 22

Joulukuun 21

Joulukuun 19

Joulukuun 18

Joulukuun 17

Joulukuun 16

Joulukuun 15

Joulukuun 14

Joulukuun 13

Luukku 12

Luukku 11

Joulukuun kymmenes

Joulukuun yhdeksäs

Joulukuun kahdeksas

KuuKatson kuuta ja kaipaan.Kaipaan rakkautta... läheisyyttäyhteyttäJumalaa Kaipuu asuu minussaja minäkatson kuuta.

Joulukuun seitsemäs

Joulukuun kuudes

Joulukuun viides

Niin se vain menee... Meneekö?Miten minä haluan tämän päivän, tämän joulun, tämän elämän menevän?Jäänkö pyörimään paikalleni?Osaanko poistua ympyrästä?Vai olenko edes päässyt ympyrään?

Joulukuun 4

Joulukuun kolmas

Joulukuun 2

1.12.2011 Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Uskallanko avata tämän uuden kuukauden,

ensimmäisen luukun,

eteen tulevan uuden oven?

Avaan itse pitkän tauon jälkeen työpaikan oven.Jännittää ja vähän pelottaakin.Tunnelma on vähän kuin lapsena jouluaattoaamuna.... Ulkona on pimeää ja mustaa, mutta joulu on tulossa.Adventin aika on jo käsillä.Valo loistaa jo!

Perjantai 11.11.2011

Marraskuun pehmeä valo

Vihreä on elämän väri

"This is my life"

Kynttilän valossa kotona

Joulukalenteri luukku 24

Joulukalenteri luukku 23

Joulukalenteri luukku 22

Joulukalenteri luukku 21

Joulukalenteri luukku 20

Joulukalenteri luukku 19

Joulukalenteri luukku 18

Joulukalenteri luukku 17

Joulukalenteri luukku 16

Joulukalenteri luukku 15

Joulukalenteri luukku 14

Joulukalenteri luukku 13

Joulukalenteri luukku 12

Joulukalenteri luukku 11

Joulukalenterin luukku 10

Joulukalenterin luukku 9

Joulukalenteri luukku 8

Joulukalenteri luukku 7

Joulukalenterin kuudes luukku, itsenäisyyspäivä

Make love not war

Jäljet

Rukoustaulu

Citius, Altius, Fortius

Uuden alku ja ikävä

Kesän muistot

Lomalla

Ystävän vierailu

Tänään

Värittömyys ja värit

Tänään tahtoisin

Seitsemät suomut silmillään...

Rakkautta ilmassa

Katson eteen ja taakse

Taivas ei erotu maasta

Elämän langat

Millaisen hautakiven sinä haluat?

Etätyöpäivä

Mikä pitää sinut pinnalla

Haaveesta tuli totta

Muumit ja olemisen arvoitus

Välitä

Vihreällä oksalla

Tänään

Kesän hetket

Työn rytmi

Kuu
Katson kuuta
ja kaipaan.
Kaipaan rakkautta
... läheisyyttä
yhteyttä
Jumalaa
Kaipuu asuu minussa
ja minä
katson kuuta.

Niin se vain menee...
Meneekö?
Miten minä haluan tämän päivän, tämän joulun, tämän elämän menevän?
Jäänkö pyörimään paikalleni?
Osaanko poistua ympyrästä?
Vai olenko edes päässyt ympyrään?

Avaan itse pitkän tauon jälkeen työpaikan oven.
Jännittää ja vähän pelottaakin.
Tunnelma on vähän kuin lapsena jouluaattoaamuna.
...
Ulkona on pimeää ja mustaa, mutta joulu on tulossa.
Adventin aika on jo käsillä.
Valo loistaa jo!