keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Rukoillen pistelty

Reilu viikko sitten olin leikkauksessa. Sen jälkeen en ole vielä voinut paljon liikkua ja on ollut aikaa tehdä käsillä. Onneksi juuri ennen leikkausta vastasin myönteisesti pyyntöön tehdä huovuttamalla suuret rukoushelmet erityisnuorisotyön käyttöön. Sain kasan sopivan väristä villaa ja huovutusneuloja ja aloin hommiin. Olen kerran aiemmin tehnyt jo sellaiset pienenhkön pelastusrenkaan kokoiset rukoushelmet. Tarkoitan tässä taas niitä Lönnebon rukoushelmiä, jotka itselleni ovat tutuimmat ja merkityksellisimmä

Nämä rukoushelmet menevät siis erityisnuorisotyön käyttöön. Alkuun niitä käytetään ainakin rippikoulutyössä. Tulevaisuudesta ei tieä mihin kaikkialle ne päätyvät. Toivottavasti moneen paikkaan, sillä niiden avulla on helppo pitää hartauksia jne.

Huovutin helmet neulahuovutuksella. Sormeenkin tuli kyllä useamman kerran pisteltyä niitä tehdessä. Samalla kun huovutin, niin ajattelin tuota rippikouluryhmää ja rukoilin heidän puolestaan. Kerran toisensa jälkeen kannoin heiät Jumalan eteen, samoin kuin opettajansakin. Rukoushelmet ovat siis monella tavalla rukoushelmet. Niitä voidaan käyttää rukoillessa avuksi, mutta ne on myös rukoillen tehty. Täytyy sanoa, että nautin näiden helmien tekemisestä. Jotenkin se oli terapeuttista. Käsillä tekeminen on ja niin myös rukoileminen.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Apteekin lääkejako huolettaa -



Sumukuva kuvaa hyvin omia tunnelmia tänään.
Monenlaiset asiat pyörivät mielessä. Oma vointi ja isän lääkkeet...
Mietin kertoisinko yöstä, joka oli vaikea. En tiedä.
Omituisia oireita joiden tiedän toki johtuvan tuosta jalan CRPS- oireistosta.
Hermosärky nousee joka askeleella pitkin "vasenta laitaa" päänahkaan saakka.
Kasvoilla heittää vielä kolmoishermosäryn kaltaisen oireen. En käsitä.
Ei tälle kivulle ole loppua. Periksi en silti aio antaa.
Eilen olin toki kuntooni nähden liikaa liikkeellä, sillä äidillä oli jälkitarkastusaika ortopedille ja olin siellä mukana. Apteekissakin kävin ja ruokakaupassa. Ei siis sinänsä ihme, että jalka erityisesti yöksi kipeytyi. Se siitä, sillä ehkä on parempi etten valita, vaan koetan keskittää ajatukset muuhun!

Isä siirtyi noin vuosi sitten apteekin lääkejakelun piiriin. Se tarkoittaa siis sitä, että kahden viikon välein saa pieniin puseeihin jaettuna lääkkeet. Pussit ovat isolla rullalla ja päällä on aina päivämäärä ja kellonaika koska lääke otetaan. Lääkkeet jaetaan koneellisesti. Apteekin vastuulla on sopimuksen mukaan huolehtia ajoissa reseptien uusinnasta. Asiakkaan vastuulla on tuoda tiedoksi muutokset lääkkeissä. Tästä huolehtii osin myös terveyskeskus.

Isä oli alkuviikosta todella kipeä, siis todella kipeä. Kipu kun on isällekin tuttu seuralainen, mutta nyt tuntui ettei mistään tule mitään. Sitten lääkepusseja tarkemmin tutkiessaan isä tajusi että tärkein kipulääke puuttui pusseista kokonaan. Seuraavan aamuna menivät apteekkiin äidin kanssa ja näin todella oli. Lääkkeet puuttuivat. Kuusamon terveyskeskus ei ollut ajoissa uusinut reseptejä ( eli luavtussa 8 työpäivässä) ja lääkkeet lähtivät automaattijakoon ilman tuota uutta reseptiä. Missään vaiheessa isää ei tiedotettu asiasta.

Entä jos kyseessä olisi ollut vaikka sydänlääke?

Ja tämä ei ollut ainutkertaista. Soitin nimittäin eilen apteekkiin ja puhuin pitkän puhelun farmaseutin kanssa. Apteekki on todella vaikeassa tilanteessa, kun terveyskeskus ei hoida reseptien uusimista ajallaan. Joka viikko nämä tilanteet toistuvat! Potilaat ja apteekki vuoronperään, sekä kotisairaanhoito joutuvat RUINAAMAAN terveyskeskukselta reseptien uusimista. Kertakaikkiaan en tätä ymmärrä. Pelottavaa touhua.

Kysyin farmaseutilta, että voinko vastaisuudessa luottaa lääkkeiden olevan oikein jaetut. Vastaus oli ettei sitä voi luavta tässä tilanteessa. Kunnioitan sitä, että farmaseutti oli rehellinen, eikä kaunistellut lainkaan tapahtunutta. Tavalllisesti apteekki pyrkii toki asiakkaalle kertomaan jos joku lääke puuttuu ja kehottaa sitten menemään terveyskeukseen itse, jotta saisi reseptin tai ainakin lääkettä muutamaksi päiväksi ennen resptin uusimista.

Ilmeisesti on lähdettävä kohta aina päivystävälle lääkärille, että resptit saa uusittua. En löytänyt lakipykäläviidakosta mitään aikarajaa sille miten reseptien uusinnasta on huolehdittava. Kuusamon terveyskeskuksen sivuilla lukee vain, että reseptien uusinnassa on tällä hetkellä ruuhkaa.
Ajattelin ottaa yhteyttä Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäriin, mutta saa nähdä saako häneen millään tavalla yhteyttä. Toistaiseksi siis ei ainakaan puhelimitse.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Leikkaus onnellisesti ohi!!!


Olin maanantaina jalkaleikkauksessa. Mua on vaivanneet toistuvat rasitusmurtumat vasemmassa jalkaterässä. Jalkaortopedi on arvioinut niiden syyksi jalan virheasennon, johon osasyynä on ylikireä pohjelihas. Nyt sitten sitä lihasta "säädettiin" eli vapautettiin. Monenlaista siellä leikkauskertomuksen mukaan oli ollut pielessä, mutta leikkaus meni hyvin ja se on toki pääasia!!!

Leikkauksesta herätessä oli kipu aivan hirvittävä ja aika nopeasti päätyi anestesialääkäri siihen, että puuduttaa jalan vielä kunnolla. Näin tehtiin myös siksi, että yritetään tällä tavalla ehkäistä kivun räjähtämistä päälle tässä jalassa. Jalassa kun on vaivana noiden murtumien mukanaan tuoma CRPS- oireisto.
Kotiin lähtiessäkin kipulääkkeet laitettiin isoille tehoille tähän alkuun samasta syystä. Toivotaan nyt siis parasta! Pitäkää peukkuja!

Tvallisesti leikkauksen jälkeen on siirretty osastolle, mutta tällä kerralla jäin heräämöön. Osasto oli täynnä ja meitä oli heräämöpaikoilla aika monta. Heräämössä hoito on aina aivan älyttömän hyvää, niin nytkin! Hoitajat huomioivat todella herkästi vointia ja jatkuvasti ohimennessäänkin kurkistivat vointia. Anestesialääkärinkin kuulin jääneen ylitöinä hoitamaan mun jalan puudutusta, joka vielä osoittautui hankalaksi ja aikaavieväksi. Missään vaiheessa hän ei näyttänyt olevan kiireissään, vaan hyvin empaattisesti läsnäollen hoiti minua. Hän oli kyllä aivan paras kohtaamani anestesialääkäri! Seuraavana aamuna hän tuli vielä kyselemään vointiani ennen siirtymistään päivän uusien leikkausten pariin.

Heräämöstähän ei ulos pahemmin näe, mutta sänkyä ympäröiviin verhoihin osuivat kuitenkin auringon säteet ja minulle ne kyllä kertoivat toivosta! Mukana oli myös ystävältä saamani rukousnauha ja sitä pidin kädessä kipeimpinä hetkinä. Rististä sain voimaa ja samalla muistin myös ystäviäni. Sain voimaa myös siitä, että tiesin niin monen ystävän muistavan minua rukouksin. Se oikeasti tuntuu lämpönä sydänalassa ja joskus koko kehossa.



Joskus näköjään sairaalakokemus voi olla näinkin myönteinen, vaikka kivut ovat kovat jne. Ilmapiiri ja kaikki mahdollinen vaikuttavat aina omaan olotilaan.Ruoka oli tällä kertaa Saarioisten äitien tekemää, josta sai valita mielesitään syötävää.



Nyt sitten kuitenkin jo kotona ja käveleskelen kahden kepin avulla. Jalkaan saa varata kivun asettamissa rajoissa. Jalkaterän liikeeseen ja sen rullaamiseen pitää kiinnittää huomiota. Välillä sattuu niin, että joutuu huutamaan ääneen. Kipupiikit tulevat siitä, että jalkaan muodostuu nopeasti kiinnikkeitä ja ne sieltä rapisevat pois aiheuttaen kipua. Yöllä pitää jalkaa pitää lastassa, jotta asento pysyy oikeana.
Nyt keskityn toipumiseen. Teen vähän käsitöitä. Huovutan parhaillaan isoa rukoushelminauhaa rippikoulutyöhön. Vaikka en töissä voi ollakaan, niin voin kuitenkin tehdä jotain pikkuprojekteja, joita voi kotona hoitaa.Pää toimii vielä jotenkin, vaikka kroppa pettääkin.

Koiranpoika oli muuten eilen villinä ilosta kun tulin kotiin. En meinannut päästä eteisestä ollenkaan eteenpäin. Ihana oli olla niin tervetullut!!!