lauantai 7. lokakuuta 2017

Kipumittari


Tarvitaanko edes sanoja?
Kipumittari kertoo paljon.
Tänään ei ole kuitenkaan paha päivä. Kipu on hallinnassa.
Lääkkeillä, niillä pahamaineisilla opiaateilla, olen saanut katkaistua kivulta pahimman terän. Ne katkaisevat kivulta siivet, niin ettei kipu lehahda jokaiseen sopukkaani.
Joka päivä otan lääkkeeni ja olen oikeasti onnellinen, että näin on. Onneksi meillä on lääkkeitä kipuun! Ilman niitä olisin varmasti vankina sängyssäni ja en paljoa poistuisi kotoa. Kroonisista kivuista, jotka johtuvat kohdallani monista asiooista, olen kärsinyt vuosikausia. Vasta tänä syksynä liityin jäseneksi Suomen Kipu Ry :hyn. Olen kyllä halunnut liittyä jo kauan, mutta jäsenmaksuja maksan useaan potilasjärjestöön ja siksi olen vältellyt tätä. Nyt tuntui siltä, että tämä on listallani ykkäsenä. Tiesitkö, että jonkinasteisesta kroonistuneesta kivusta kärsii jopa miljoona suomalaista?

Tällä hetkellä olen aikalailla sidottuna kotiin, koska aamuin ja illoin sairaanhoitaja käy kotona laittamassa antibiootin tippumaan. Istun letkun päässä kaksi ja puoli tuntia aamuin illoin. Tästäkin olen myös kiitollinen. Onneksi on antibiootteja, jotka purevat bakteereihin. Jalassani olevassa haavassa pesii ikävä bakteeri, joka on osasyy siihen ettei leikkaushaava umpeudu. Kiitollinen olen myös siitä, että saan olla kotona, vaikka minulla on tällainen hoito menossa. Saan istua ja maata tuolissani olohuoneessa. Saan olla perheeni kanssa. Saan tehdä käsitöitä samalla, kun antibiootti tippuu. Onneksi minun ei tarvitse viettää kaikkea tätä aikaa sairaalassa! Yhtä kalliiksi tämä minulle tulee kuin sairaalassa olokin, mutta tätä tunnetta ei voi mitata rahalla.

Kipumittarin rinnalle ajattelen usein mielessäni kiitollisuusmittarin. Sen lukemat ovat toistaiseksi suuremmat kuin kipumittarin. Näin on silloinkin, kun kipumittarista tuntuu loppuvan asteikko. Silloin hiivin omaan huoneeseeni ja koitan muuttua näkymättömäksi. Yritän, edes vähän, säästää perhettäni pahimmalta. Tosin he tuntevat minut niin hyvin, että heitä on vaikea huijata. Pohjimmiltani olen siitäkin kiitollinen. Tämä on minun elämääni, ei "Vain elämää", vaan elämää.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Rukoillen pistelty

Reilu viikko sitten olin leikkauksessa. Sen jälkeen en ole vielä voinut paljon liikkua ja on ollut aikaa tehdä käsillä. Onneksi juuri ennen leikkausta vastasin myönteisesti pyyntöön tehdä huovuttamalla suuret rukoushelmet erityisnuorisotyön käyttöön. Sain kasan sopivan väristä villaa ja huovutusneuloja ja aloin hommiin. Olen kerran aiemmin tehnyt jo sellaiset pienenhkön pelastusrenkaan kokoiset rukoushelmet. Tarkoitan tässä taas niitä Lönnebon rukoushelmiä, jotka itselleni ovat tutuimmat ja merkityksellisimmä

Nämä rukoushelmet menevät siis erityisnuorisotyön käyttöön. Alkuun niitä käytetään ainakin rippikoulutyössä. Tulevaisuudesta ei tieä mihin kaikkialle ne päätyvät. Toivottavasti moneen paikkaan, sillä niiden avulla on helppo pitää hartauksia jne.

Huovutin helmet neulahuovutuksella. Sormeenkin tuli kyllä useamman kerran pisteltyä niitä tehdessä. Samalla kun huovutin, niin ajattelin tuota rippikouluryhmää ja rukoilin heidän puolestaan. Kerran toisensa jälkeen kannoin heiät Jumalan eteen, samoin kuin opettajansakin. Rukoushelmet ovat siis monella tavalla rukoushelmet. Niitä voidaan käyttää rukoillessa avuksi, mutta ne on myös rukoillen tehty. Täytyy sanoa, että nautin näiden helmien tekemisestä. Jotenkin se oli terapeuttista. Käsillä tekeminen on ja niin myös rukoileminen.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Apteekin lääkejako huolettaa -



Sumukuva kuvaa hyvin omia tunnelmia tänään.
Monenlaiset asiat pyörivät mielessä. Oma vointi ja isän lääkkeet...
Mietin kertoisinko yöstä, joka oli vaikea. En tiedä.
Omituisia oireita joiden tiedän toki johtuvan tuosta jalan CRPS- oireistosta.
Hermosärky nousee joka askeleella pitkin "vasenta laitaa" päänahkaan saakka.
Kasvoilla heittää vielä kolmoishermosäryn kaltaisen oireen. En käsitä.
Ei tälle kivulle ole loppua. Periksi en silti aio antaa.
Eilen olin toki kuntooni nähden liikaa liikkeellä, sillä äidillä oli jälkitarkastusaika ortopedille ja olin siellä mukana. Apteekissakin kävin ja ruokakaupassa. Ei siis sinänsä ihme, että jalka erityisesti yöksi kipeytyi. Se siitä, sillä ehkä on parempi etten valita, vaan koetan keskittää ajatukset muuhun!

Isä siirtyi noin vuosi sitten apteekin lääkejakelun piiriin. Se tarkoittaa siis sitä, että kahden viikon välein saa pieniin puseeihin jaettuna lääkkeet. Pussit ovat isolla rullalla ja päällä on aina päivämäärä ja kellonaika koska lääke otetaan. Lääkkeet jaetaan koneellisesti. Apteekin vastuulla on sopimuksen mukaan huolehtia ajoissa reseptien uusinnasta. Asiakkaan vastuulla on tuoda tiedoksi muutokset lääkkeissä. Tästä huolehtii osin myös terveyskeskus.

Isä oli alkuviikosta todella kipeä, siis todella kipeä. Kipu kun on isällekin tuttu seuralainen, mutta nyt tuntui ettei mistään tule mitään. Sitten lääkepusseja tarkemmin tutkiessaan isä tajusi että tärkein kipulääke puuttui pusseista kokonaan. Seuraavan aamuna menivät apteekkiin äidin kanssa ja näin todella oli. Lääkkeet puuttuivat. Kuusamon terveyskeskus ei ollut ajoissa uusinut reseptejä ( eli luavtussa 8 työpäivässä) ja lääkkeet lähtivät automaattijakoon ilman tuota uutta reseptiä. Missään vaiheessa isää ei tiedotettu asiasta.

Entä jos kyseessä olisi ollut vaikka sydänlääke?

Ja tämä ei ollut ainutkertaista. Soitin nimittäin eilen apteekkiin ja puhuin pitkän puhelun farmaseutin kanssa. Apteekki on todella vaikeassa tilanteessa, kun terveyskeskus ei hoida reseptien uusimista ajallaan. Joka viikko nämä tilanteet toistuvat! Potilaat ja apteekki vuoronperään, sekä kotisairaanhoito joutuvat RUINAAMAAN terveyskeskukselta reseptien uusimista. Kertakaikkiaan en tätä ymmärrä. Pelottavaa touhua.

Kysyin farmaseutilta, että voinko vastaisuudessa luottaa lääkkeiden olevan oikein jaetut. Vastaus oli ettei sitä voi luavta tässä tilanteessa. Kunnioitan sitä, että farmaseutti oli rehellinen, eikä kaunistellut lainkaan tapahtunutta. Tavalllisesti apteekki pyrkii toki asiakkaalle kertomaan jos joku lääke puuttuu ja kehottaa sitten menemään terveyskeukseen itse, jotta saisi reseptin tai ainakin lääkettä muutamaksi päiväksi ennen resptin uusimista.

Ilmeisesti on lähdettävä kohta aina päivystävälle lääkärille, että resptit saa uusittua. En löytänyt lakipykäläviidakosta mitään aikarajaa sille miten reseptien uusinnasta on huolehdittava. Kuusamon terveyskeskuksen sivuilla lukee vain, että reseptien uusinnassa on tällä hetkellä ruuhkaa.
Ajattelin ottaa yhteyttä Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäriin, mutta saa nähdä saako häneen millään tavalla yhteyttä. Toistaiseksi siis ei ainakaan puhelimitse.