"On niin kiire ettei ehdi tehdä töitä."
Minulla ei ole kiire.
Minun kiireeni vietiin pois joutuessani sairaslomalle.
On outoa jäädä kotiin muiden lähtiessä aamulla.
Elän perheen arjen rytmissä ja nousen yhdessä muiden kanssa.
Muu perhe rientää päiväksi ulkokehälle ja minä jään sisäkehälle.
Olen säälinyt paljon itseäni.
En tahtoisi olla kipeä, kuka tahtoisi?
Kipu tulee ja menee, kuin meren aallot. Sen kanssa on elettävä.
Kipu kuuluu ihmisen elämään, on aina kuulunut.
Tarkkailen maailmaa omasta pisteestäni käsin.
Minulla olisi ollut aikaa miettiä asioita,
mutta ei jaksamista.
Mitä minun olisi pitänyt pohtia?
Elämä pohjimmiltaan on hyvin yksinkertaista.
Tärkein löytyy läheltä.
Sitä minä pohdin ja
sitä jään pohtimaan.
Tästä voin katsoa myös kauas.
Elämän valot ja varjot,
sen muodot -
kauneus.
Kaiken voi löytää läheltä.
2 kommenttia:
unVoih :/
En osaa edes kuvitella miten paljon kipua sulla on. Sairastuminen kyllä pysäyttää ja opettaa näyräksi, ja ehkä kaikella todella on joku tarkoitus - pakko se on niin olla.
Halauksia ja lämpimia ajatuksia!
Kiitos kirjoituksestasi. Koin kohtalonyhteyttä kanssasi koska olen kokenut samaa ja huomannut juuri nuo samat asiat. Minulla on ollut pitkään niin kiire, etten ole ehtinyt tehdä edes töitä saatika tarkastella -tai suoraan sanottu en ole edes nähnyt - elämääni! Minulle sairausloma on levon aika ja paikka.
Kohtalotoveruuden ja kokemusten jakamisen merkitys on mielestäni jäänyt nykyään kaikenlaisen ja -moisen epäolennaisuuden tulvan alle.
Lähetä kommentti