Olin maanantaina jalkaleikkauksessa. Mua on vaivanneet toistuvat rasitusmurtumat vasemmassa jalkaterässä. Jalkaortopedi on arvioinut niiden syyksi jalan virheasennon, johon osasyynä on ylikireä pohjelihas. Nyt sitten sitä lihasta "säädettiin" eli vapautettiin. Monenlaista siellä leikkauskertomuksen mukaan oli ollut pielessä, mutta leikkaus meni hyvin ja se on toki pääasia!!!
Leikkauksesta herätessä oli kipu aivan hirvittävä ja aika nopeasti päätyi anestesialääkäri siihen, että puuduttaa jalan vielä kunnolla. Näin tehtiin myös siksi, että yritetään tällä tavalla ehkäistä kivun räjähtämistä päälle tässä jalassa. Jalassa kun on vaivana noiden murtumien mukanaan tuoma CRPS- oireisto.
Kotiin lähtiessäkin kipulääkkeet laitettiin isoille tehoille tähän alkuun samasta syystä. Toivotaan nyt siis parasta! Pitäkää peukkuja!
Tvallisesti leikkauksen jälkeen on siirretty osastolle, mutta tällä kerralla jäin heräämöön. Osasto oli täynnä ja meitä oli heräämöpaikoilla aika monta. Heräämössä hoito on aina aivan älyttömän hyvää, niin nytkin! Hoitajat huomioivat todella herkästi vointia ja jatkuvasti ohimennessäänkin kurkistivat vointia. Anestesialääkärinkin kuulin jääneen ylitöinä hoitamaan mun jalan puudutusta, joka vielä osoittautui hankalaksi ja aikaavieväksi. Missään vaiheessa hän ei näyttänyt olevan kiireissään, vaan hyvin empaattisesti läsnäollen hoiti minua. Hän oli kyllä aivan paras kohtaamani anestesialääkäri! Seuraavana aamuna hän tuli vielä kyselemään vointiani ennen siirtymistään päivän uusien leikkausten pariin.
Heräämöstähän ei ulos pahemmin näe, mutta sänkyä ympäröiviin verhoihin osuivat kuitenkin auringon säteet ja minulle ne kyllä kertoivat toivosta! Mukana oli myös ystävältä saamani rukousnauha ja sitä pidin kädessä kipeimpinä hetkinä. Rististä sain voimaa ja samalla muistin myös ystäviäni. Sain voimaa myös siitä, että tiesin niin monen ystävän muistavan minua rukouksin. Se oikeasti tuntuu lämpönä sydänalassa ja joskus koko kehossa.
Joskus näköjään sairaalakokemus voi olla näinkin myönteinen, vaikka kivut ovat kovat jne. Ilmapiiri ja kaikki mahdollinen vaikuttavat aina omaan olotilaan.Ruoka oli tällä kertaa Saarioisten äitien tekemää, josta sai valita mielesitään syötävää.
Nyt sitten kuitenkin jo kotona ja käveleskelen kahden kepin avulla. Jalkaan saa varata kivun asettamissa rajoissa. Jalkaterän liikeeseen ja sen rullaamiseen pitää kiinnittää huomiota. Välillä sattuu niin, että joutuu huutamaan ääneen. Kipupiikit tulevat siitä, että jalkaan muodostuu nopeasti kiinnikkeitä ja ne sieltä rapisevat pois aiheuttaen kipua. Yöllä pitää jalkaa pitää lastassa, jotta asento pysyy oikeana.
Nyt keskityn toipumiseen. Teen vähän käsitöitä. Huovutan parhaillaan isoa rukoushelminauhaa rippikoulutyöhön. Vaikka en töissä voi ollakaan, niin voin kuitenkin tehdä jotain pikkuprojekteja, joita voi kotona hoitaa.Pää toimii vielä jotenkin, vaikka kroppa pettääkin.
Koiranpoika oli muuten eilen villinä ilosta kun tulin kotiin. En meinannut päästä eteisestä ollenkaan eteenpäin. Ihana oli olla niin tervetullut!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti