torstai 9. joulukuuta 2010

Joulukalenterin luukku 9



Pienen pieni sinitiainen -
miten joku noin hentoinen selviää suomen kovassa talvessa?
Muistatteko tarinan kuinka se sai taivaallisen sinisen päälakensa?
Tiainen oli rakentanut pesänsä villiomenapuuhun.
Kesä oli aluillaan ja puu kasvatti nuppujaan.
Tiainen hautoi muniaan ja poikaset kuoriutuivat.
Eräänä yönä tuli kylmä ja
tiainen heräsi villiomenapuun valitukseen.
Kylmä kulki kuulumattomin askelin
ja jääti luontoa ympärillään.
Tiainen päätti jättää poikasensa omenapuun huostaan
ja lähteä hakemaan Luojalta apua.
Tiainen lensi ja lensi.
Ylemmäs ja ylemmäs.
Valo häikäisi ja kylmyys meinasi kohmettaa sen,
mutta se vain lensi ja lensi. Se ei enää nähnyt mitään, 'eikä se enää tiennyt liikuivatko sen siivet vai eivät.
Pienin enkeli tuli sen avuksi juuri kun sen voimat hiipuivat.
Pienin enkeli lämmitti sitä ja vei sen Isä Jumalan luo.
Tiainen virkosi ja hämmennykseltään sai kerrottua,
että maassa on hyvin kylmä ja villiomenapuun kukat kuolevat.
Isä Jumala katsoi maahan ja lähetti pikku enkelin sisaruksineen auttamaan puuta.Enkelit täyttivät Isä Jumalan pyynnön.
Talvi myönsi häviönsä ja kesä sai jatkua.
Ja Isä Jumala itse toi maan päälle tiaisen,
joka ei ollut ajatellut itseään vaan ystäväänsä
ja oli sillä tavalla pelastanut koko tienoon.
Kun seuraavana keväänä villiomenapuun kukat olivat avautumassa
ja tiaisen poikaset kuoriutumassa, omenapuu huomasi,
että tiainen oli kuin sinisellä sivelty:
päälaki oli sininen ja sinistä oli siivissä ja pyrstössäkin.
Ja sinisellä siveltyjä ovat sinitiaiset olleet siitä lähtien.

Ei kommentteja: