On niin helppoa heittää kiviä suuntaan jos toiseenkin...
Suurempaa rohkeutta vaatii rakastaa ehdoitta lähimmäisiään ja
itseään.
Mutta voi,
kuinka vaikeaa onkaan rakastaa omaa kurjaa itseään.
Kun sitä on niin heikko ja kurja,
vaikka tahtoisi olla hyvä ja hurja!
Tunnustan, en ole edes katsonut kohuttua homoiltaa -
en voinut alunperin katsoa sitä,
koska en halunnut lasteni kuuntelevan sellaista.
Myöhemmin on alkanut tuntua siltä,
että oman mielenrauhan kannalta on parempi jättääkin katsomatta.
Kaikki oli niin odotettavissa.
Jokainen ihminen on ihan yhtä arvokas.
Ihmisillä on monia tarpeita ja
seksuaalisuuden tarve on yksi niistä tärkeimmistä.
Me emme ole samanlaisia.
Ihmisen arvoa ei voi mitata sen mukaan onko hän homo vai hetero,
lyhyt vai pitkä, lihava tai laiha, mies tai nainen.
Yhtä tärkeitä, jokainen.
Jumala loi ihmisen kuvakseen,
eikä Jumala erehtynyt luodessaan ihmisiä homoiksi ja heteroiksi.
Ajattele -
jokainen on Jumalan kuva!
Jeesus asettui aina heikoimman puolelle ja
vaikka kuinka haluaisimme syyttää tästä kirkosta eroamisen aallosta jotakin,
niin kyllä myös meillä kirkon työntekijöillä on jokaisella syytä mennä itseemme.
Emme ole tehneet selväksi ajatuksiamme ja kantaamme,
emme ole uskaltaneet tarpeeksi rohkeasti olla heikoimman puolella.
Olemme toimineet liian hiljaa ja varovasti.
Ymmärrän kirkosta eroajia tältä pohjalta, heidän mittansa tuli täyteen!
Olisittepa pysyneet jäseninä edes seurakuntavaaleihin asti ja
olleet ajamassa muutosta läpi,
sillä seurakuntavaalit ovat melkein ovella.
Käytä äänioikeuttasi ja
aja muutos läpi kirkossa!
Homokielteisyys ei kuulu kirkkoon!
Oppilaitospappi ja perheenäiti miettii elämää ja kulkee joskus ihan omissa ajatuksissaankin...
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Jäljet
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)