torstai 5. joulukuuta 2013

5.12.


Joulun tunnelma rakentuu pala palalta -
hetki hetkeltä.
Eilen Turkansaaren hämärässä kirkossa
seisoimme tytön kanssa alttarin äärellä ja
lauloimme virren Maa on niin kaunis.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4.12.



Enkelisisarukset vielä hetken yhdessä.
Kohta osa lähtee maailmalle,
yksi ilahduttamaan väsynyttä omaishoitajaa,
yksi työtoverille lahjaksi
ja kaksi enkelisisaruksista jää omille tytöille iloksi ja valoksi.
Jokainen kuitenkin vie mukanaan joulun sanomaa:
"Älkää peljätkö,
teille on syntynyt Vapahtaja,
hän on Jeesus Kristus."

maanantai 2. joulukuuta 2013

2.12. Joulukalenterin toinen luukku


2.12.
"Kuinka pimeyden keskellä voikin olla tällaisia hetkiä, näin paljon kauneutta?"
Näin ihmetteli rinnallakulkija eilettäin, kun kävelimme Turkansaaren kauneimmista joululauluista kohti autoa.
Vanha pirtti ja talon kaikki huoneet olivat täynnä laulajia, nuoria ja vanhoja. Kylmää pirttiä lämmitti yhdessäolo ja laulaminen, niin ja muutama paikalle viritetty sähköpatteri.

Poislähtiessä oli aurinko jo laskemassa ja kultasi joen virtaavan veden.
Vedessä oli tulen hehkua,
kuin adventtikynttilän valoa olisi loistanut siinäkin. Kenties loistikin?

Pitää pysähtyä katsomaan ja ihmettelemään ikkunoita iäisyyteen.
Pienestä hetkestä, tuokiosta tai ohikulkijan hyväksyvästä katseesta
voi saada voimaa tähän päivään.
Mitähän tämä päivä tuo tullessaan?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti, ensimmäinen luukku aukeaa eli Virpin joulukalenteri


Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty ja meidän pihakuusen valot!
Tätä aamua, tätä valoa ehtii aina kaivata jo pitkän aikaa.

Kuusi on meille tosi tärkeä ja vaikutti aikoinaan talon ostoonkin.
Mies tuli saksasta tänne etsimään meille taloa ja kiersi eri kohteissa. Puhelimessa sitten aina antoi minulle kuvausta talosta. Tästä talosta piti kovasti ja viimeinen varmistus minulle oli se, kun kuulin, että olohuoneen ikkunan takana on iso ja kaunis kuusi. Timo teki talokaupat ja parin kuukauden päästä tulimme muuttokuorman kanssa uuteen kotiin.

Minä näin talon ja kuusen silloin ensimmäistä kertaa.
Sen jälkeen on aina ensimmäisenä adventtina sytytetty kuusen valot eli jo vuodesta 2001 saakka.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tuomiosunnuntain säteet


Pohjoisen ihminen
odottaa syksyn pimeyteen lunta.
Lunta,joka antaa valoa.
Lunta
taittamaan kaamoksen pimeyttä.

Tuomiosunnuntain aamuna maailma oli valkoinen.
Hohtavan lumen päällä väreili usva.
Ilma oli jäähtynyt nopeasti.

Metsän takaa nousi aurinko -
säteet alkoivat vähitellen erottautua.
Siniharmaat värit vaihtuivat nopeasti toisenlaisiksi.
Vahvaa punaista ja
vahvaa oranssia.

Tämän maailman on Jumala luonut.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lapsen oikeuksien päivä


Tänään on lapsen oikeuksien päivä -

Cheek laulaa, että pitäs nainen laittaa ykköseks aina,
mutta ehkä parasta on laittaa lapsi ykköseksi.

Jeesus asetti lapsen meille esikuvaksi, eikä syyttä.
Lapsi elää vahvasti tätä päivää.
Lapsella tulisi olla oikeus elää turvassa -
kasvaa ja kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa.
Meidän aikuisten on huolehdittava, että se on mahdollista.

Lapsissa on ihan oikeasti tulevaisuus!

torstai 7. marraskuuta 2013

Marraskuun aamussa



Eilen sadetta,
yöllä pakkasta.
Aamulla -
pieniä pisaroita jäätyneinä helminä puiden oksilla.
Ovat niin kirkkaita,
kumpa omat ajatuksenikin löytäisivät saman kirkkauden.

Marraskuu meinasi illalla saada otteeseensa,
kun autolla ajoin pimeillä kaduilla.
Satoi vettä ikkunaan ja oli niin valtavan pimeää.
Jalankulkijoilla oli huonosti heijastimia ja piti ajaa todella varoen.
Ajoin vielä ajatuksissani,
niissä ei niin kirkkaissa,
risteyksen ohi unohtaen kokonaan minne olen menossa.

Ajoissa ehdin kuitenkin paikalle Lämsänjärven kaupunkileirikeskukselle ja
pimeän pirtin rauha otti huomaansa.
Laitoin vain pienen valon päälle ja menin sytyttämään takkaan tulet.
Liekit nuolivat puita ja
marraskuun pimeys alkoi haihtua.
Vielä enemmän se haihtui, kun opiskelijat alkoivat tulla.
Nuorten ihmisten iloiset äänet ja nauru alkoivat täyttää hämärää pirttiä.
Valo lisääntyi valoja lisäämättäkin.

Ollaan tässä pimeydessä valoina toinen toisillemme.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Marraskuu


Marraskuulle on siirrytty kuin huomaamatta ja minä olen elänyt hiljaiseloa.
Kipujen kanssa on taisteltu ja siinä ei ole mitään uutta,
mutta hiljaiselonn syy oli sairasloma ja kipusimulaattorin asettaminen.
Vähitellen olen opetellut sitä käyttämään ja
saanut helpostusta elämään. Kivut eivät katoa,
mutta yöt olen saanut nukkua paremmin.

Aamulla kävelin koiran kanssa.
Sade vihmoi kasvoille ja tuuli kylmästi.
Nautin elämästä,
nautin koska tunsin tuulen ja sateen ja sain kävellä!

Vanhan talon seinään nojasi hylätty ikkuna.
Heijasti riisutut puut,
jotka näyttävät odottavan lunta peitokseen.

Heijastuksia ja
välähdyksiä -
unelmia -
mitä toivon elämältä?

maanantai 23. syyskuuta 2013

Enkeleitä


Olen elänyt täällä blogissa hiljaiseloa.
Ensin oli töissä yhtä mukavaa lentoa tilaisuudesta toiseen ja
sitten tuli suunniteltu pysähdys.
Olen ollut sairaalassa viime viikolla operaatiossa, jossa laitettiin
kokeiluun kipusimulaattori ja huomenna,
jos Luoja suo,
se asennetaan pysysvästi. Taas siis leikkaukseen.
Aina ne jännittävät, vaikka olen joutunut olemaan jo monissa leikkauksissa.
Nyt jos oikeasti löytyisi pientä apua tähän kivun kierteeseen.

Kuitenkin,
luottavisesti menen eteenpäin.
Otan sen mitä on tullakseen ja
yritän ottaa sen positiivisesti oli se sitten mitä oli...

Enkeleitä -
edellä ja takana,
rinnalla.

maanantai 19. elokuuta 2013

Uuden alussa


Moni nuori ja vanhempikin oli tänään uuden edessä.
Valmiina tai vähemmän valmiina astumaan "opintoputkeen".
Sain olla mukana seuraamassa sosiaali- ja terveyslan opiskelijoiden yhteistä aloitusta.
Salissa oli paljon hymyileviä kasvoja, mutta kyllä aika monesta huomasi sen kuinka jännitti.

Opiskelualoittain sitten vähitellen poistuttiin käytäville oman ryhmänohjaajan ja
tuutoreiden kanssa. Ilonhetkiä ovensuussa näki aina välillä, kun vierellä kulkikin joku tuttu ihminen.

Paljon vaaditaan heti opintojen alussa. Ympärillä on iso joukko tuntemattomia ihmisiä,
joiden kanssa on opiskeltava. Eihän nykyään oma ryhmä ole enää niin suuressa roolissa kuin ennen,
mutta tärkeä kuitenkin!

Pakosta alkaa muistella omien opintojen aloitusta...
Aloitin syksyllä 1987 opiskelut silloisessa Oulun Diakoniaopistossa.
Tulin Kuusamosta suureen, mutta kuitenkin tuttuun Ouluun.
Muistan sen kuinka ihanaa opiskelujen alkuaika oli ja ryhmään tutustuminen.
Koko opiskelu muutenkin tuntui innostavalta ja
porukka oli ihanaa. Kurssi 56 oli meidän kurssimme.
Yhdessä kasvoimme sairaanhoitajiksi tukien toisiamme.
Siihen aikaan pysyttiin vielä hyvin yhtenäisenä ryhmänä koko opintojen ajan.
Aikoinaan valmistuttin sisätautien - ja kirurgian sairaanhoitajaksi ja osa meistä
jatkoi opiskelemalla vielä diakonissaksi.

Itse pidin vain puolen vuoden tauon ja jatkoin taas opintoja suunnaten Helsinkiiin ja
teologiseen. Siellä en enää halunnut oikein uuden opiskelija identiteettiä,
koska tunsin itseni jo vanhaksi. Opiskelin vauhdilla hyppien kurssilta toiselle.
Tärkeimmät opiskelumuistot ja ystävyyssuhteet olivat syntyneet juuri silloin alussa.

Opiskelu kannattaa aina.
Aina ei vain kerralla osu oikealle alalle ja
vaikka osuisikin suurinpiirtein oikeaan,
niin voi jäädä opiskeluhaluja, tiedonjanoa joka on sammutettava.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Katseellani taivasta tavoitan


Mitä jos,
mitä jos tänään
kävisit makaamaan ulkona
katselisit taivasta
taivasta kohti kurkottavia puita.

Mitä jos kuuntelisit itseäsi
antaisit hetken ihan vain itsellesi

Mitä jos hiljaisuudessa
kuuntelisit mitä Jumalalla on sinulle puhuttavaa

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vaikka mutkien kautta eteenpäin


Elämä ei ole aina suoraviivaista tai
oikeastaan on tuskin koskaan.
Tämä oksanvänkkyrä pöydälläni kuvaa sitä monella tavalla.

Vuosia sitten on isäni löytänyt tämän oksan,
joka mutkien kautta kasvamisellaan oli tehnyt metsässä kulkevaan mieheen vaikutuksen.
Kilometrien matkan hän kantoi sitä mukanaan ja
sen jälkeen säilytti parikymmentä vuotta mökillä.
Tänä kesänä hän toi sen esille ja tarjosi minulle.
Isä on miettinyt paljon minun työtäni ja usein
löytänyt minulle metsästä "havaintokappaleita",
näin nytkin.

Minua puhuttelee oksan pitkä matka -
sen kasvu,
mutta myös sen päätyminen oppialitostyön "palvelukseen".

Tänään opiskelunsa aloitti jo suuri joukko nuoria ja aikuisiakin.
He ovat onnellisessa asemassa, kun heillä on opiskelupaikka,
jotain johon asettua.
Oman alan löytäminen on oma haastensa,joka
ei tietenkään sekään aina onnistu ensimmäisellä kerralla.

Yksin ei tarvitse opiskelijan olla mietteineen.
Jos kaipaa juttuseuraa elämän solmujen ja mutkien purkamiseen,
niin oppilaitospappi on yksi niistä johon voi ottaa yhteyttä.

Voit kertoa mitä sydämelläsi on ja
ihan oikeasti,
solmuja voidaan avata ja
yhdessä se on helpompaa kuin yksin.

torstai 23. toukokuuta 2013

Koivut matkalla



Aaamuliikenteessä olin matkalla töihin,
kun viereiselle kaistalle ajoi lasti Koivuja.
Jotenkin hellyttäviä.
Minnehän ne olivat matkalla?
Toivottavasti selviävät matkasta kaikki ehjinä,
kun vauhti oli aika kova.

Suuri ilo niistä varmaan on siellä minne ne menevät.
Työntävät juurensa uuteen paikkaan ja
asettuvat asumaan ja
ilahduttamaan.
Ehkä jo tänään istahtaa Kirjosieppo oksalla ja
laulaa kevätlauluaan.
Ehkä jo tänään, joku kohottaa katseensa ylöspäin ja
sanoo;
kuinka kunis koivu!

Kohti kesää,
kohti uutta,
uusia mahdollisuuksia,
vaikkei aina niin kauniina,
niin kokonaisena kuitenkin.
Siltä nyt tuntuu,
minusta.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Romuna



Keväästä kertoo tämäkin,
veden tuoma pyörän romu.
Romuna minäkin,
kipu vienyt taas mennessään,
elämä heittänyt rannalle.

Aamukävelyllä kuulin kuitenkin linnun laulun,
haistoin lähestyvän sateen ja
sain istua koiran kanssa joen törmällä.

Uskon,
että tänäänkin,
Jumala pitää minusta huolta.

Töihin minusta ei hetkeen ole,
kahdeksi viikoksi määräsi lääkäri kokonaan pois pelistä.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Olet tässä, niin minä ole tässä.




Olet tässä

Osaanko? Osaanko oikeasti olla tässä?

Niin haluaisin,
mutta niin helposti mieli karkaa muualle.
Vaikka kuinka harjoittaisin mind fullnessia,
niin karkaavat mokomat,
ajatukset.

Tahdon olla tässä -
tässä on minun paikkani tänään.
Se ei tarkoita sitä, etten voisi olla muualla huomenna,
se ei estä minua suunnittelemasta ja
haaveilemasta.
Mutta jalat pidän mullassa maailman ja
tahdon oikeasti elää tätä hetkeä.

Tahdon elää tätä hetkeä niin,
etten vain voivottele olemassaoloani,
tahdon elää tätä hetkeä rohkeasti.
Se ei ole aina helppoa,
mutta kun tahtoo jotakin ihan oikeasti,
niin se auttaa eteenpäin.

Tässä vaiheessa olen tällainen ihminen.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevät




Kevät
pisaroita
västäräkki niiailemassa sillankaiteella
joutsenet lentämässä pääni yli

Kevät on tullut ja
voin jo aavistaa kesän.
Aamuisin tarkastan kukkapenkin,
joko sieltä nousee jotain,
mutta ei vielä,
ei vielä.

Eilen nautin sateesta ja tänään auringosta.
Välillä vain on sellaisia päiviä,
etten jaksa auringonvaloa.
Tahdon kääriä sumun peitokseni ja
olla vain.

Tänään avaan kuitenkin silmäni ja korvani,
tänään tahdon nauttia juuri tästä päivästä.
Ei elämän tarvitse olla täydellistä,
että voisi olla kiitollinen,
vähänkin riittää,
tänään jaksan uskoa niin.
Kiitos tästä päivästä!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Kiirastorstai




"On vain rakkaus,
jonka edessä ihmisen on kumarrettava maahan.
Siksi kai onkin sanottu:
Jumala on rakkaus."
Maria Jotuni

torstai 14. maaliskuuta 2013

WWJD



What Would Jesus Do -
koko aamun nuo sanat ovat pyörineet päässä,
aina uudelleen.
Mietinnässä on kolumni-teksti ,
ehkä ne osuvat sinne.

Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta
ja hyvyyttä
ja vaella valvoen,
Jumalaasi kuunnellen.

Miika 6:8

Sanat tulevat niin kohti -
osoita rakkautta ja hyvyyttä.
Työtä on tehtävänä,
ainakin minulla,
onnettomalla.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kauneutta



Olen katsellut pieniä yksityiskohtia-
ihastellut niiden kauneutta.
olen yrittänyt löytää jotain kaunista,
ilahduttavaa,
sellaisinakin päivinä kun tuntuu ettei mikään luista.

Yhä vain kärsin selkäkivuista,
tuntuu ettei mikään muutu. Aina vain lisää lääkkeitä.
Olen niihin niin kyllästynyt,
koko elimistöni on.
Näin vain on nyt,
minun osani.

Ahdisti ja suututti katsoa Mot-ohjelmaa, jossa Pirkko Jalovaara piti sairauksia demonien aiheuttamina.
No, en koe aiheuttaneeni sairauttani itse,
enkä aio mennä manattavaksi.
Rukoilemiseen uskon.
Olen saanut suurta apua siitä,
kun puolestani on rukoiltu.
Aivan erityisesti se kosketti, kun makasin sairaalassa.

Tänä aamuna ei aurinko paistanut,
mutta koiran iloinen hännän heilutus aamulenkillä ilahdutti kovin!
Illalla aion uskaltautua Tuomiokirkkoon,
jossa on kehorukousta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Matkalle kohti pääsiäistä



Päivä täyttyi monenlaisesta touhusta.
Aamusta iltapäivään saakka sain olla kätilöopiskelijoiden, heidän opettajiensa ja belgiasta tulleiden vieraiden kanssa. Itsekin olin framilla sen verran, että kerroin yhden omista synnytyskertomuksistani saksan synnytystalosta. Englantini oli kyllä ihan ruosteessa!
Sen jälkeen oli Avitus- chattipalvelun videon kuvausta ja kotona taas kodin kiireet.
KAiken keskellä havahtuminen siihen, että tänään on tuhkakeskiviikko.

Illalla sitten lähdin tuhkakeskiviikon jumalanpalvelukseen Karjasillan kirkkoon.
Paastonaika on alkanut.
Matkalla kohti ristin pääsiäistä.
Yritän hiljentää tahtia ymmärtääkseni tämän,
mutta helppoa se ei ole,
tahdin hiljentäminen.

Tahdon pysähtyä ja
karistaa jotain turhaa harteiltani.

Tytölle lupasin,
että en tee liikaa työtunteja.
Helppoa ei ole sekään.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Katseellani taivaita tavoitan...



Laskiaistiistai - huomenna tuhkakeskiviikko ja paastonaika alkaa.
Tänä vuonna ajattelin keskittyä hyvään -
yrittää olla puhumatta pahaa lähimmäisistäni,
yritän hymyillä tuntemattomallekkin vastaantulijalle ja
tervehtiä useampia : )

Tänään oli muutamia kätilöopiskelijoita ja opettajiaan kuuntelemassa Kirsti Kirjavaista,
joka on ollut liki 30- vuotta lähetystyössä Nepalissa.
Mitä kertomuksia! Mitä tiukkaa asiaa! Ja kuinka tärkeää työtä -
nainenkin on tullut nähdyksi.
Paljon jäi mieleen ja taas syttyi suuri lähetyskipinä -
nimenomaan kipinä tehdä työtä ja
työntekemisen kautta välittää sanomaa.

Katseellani taivasta tavoitan....
Minulle on hiljentävää katsella kuvia ja
lukea runoja.
Yritän laitta tännekkin paastonajan kuvia -
hiljasia kuvia, ehkä ilman tekstiä kokonaan tai raamatunlauseen kera. Katsotaan.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Hattivatit liikkeellä!

Muista katsella ympärillesi, silloinkin kun on kiire, talvi ja jää, lumi, voivat yllättää! Minä näin Hattivatteja liikkeellä! Kertoivat, että hiljalleen on kevät lähestymässä!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pienellä paikalla

Aamulla, tuli sellainen olo, että on päästävä rannalle katselemaan taivasta. Seisottiin koiran kanssa ja katsottiin. Ja taivas piti meitä hyvänä : )

torstai 10. tammikuuta 2013

Loman jälkeen

Minne se katosi, loma? Sen unohtaa niin nopeasti, kun arki vyöryy päälle. Parasta onkin yleensä ollut se loman odotus. Hetki, juuri ennen. Niinkuin joskus juuri ennen hyvää ateriaa, kun se on jo siinä lautasella, mutta ei ole vielä aloittaunut. Niin, tyhjä haikailla enää. Nyt on käytävä keskeneräisten asioiden kimppuun ja oltava kenties valmis aloittamaan jotain aivan uuttakin. AURINKO NÄKYY KUITENKIN KOKO AJAN ENEMMÄN. Tänään on harmaa päivä, mutta tiedän, että pilven takana aurinko on! Se on ja se paistaa. Tulee kevät ja tulee kesä. Tulee uusia mahdollisuuksia ja uusia ihmisiä, uusia tunteita. Elämä kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ei ole helppoa. Yön jälkeen tulee aina aamu. Uusi aamu...