Joulukuun 23

Koirat : )))

Joulukuun 22

Kotimatkalla uudelta työhuoneelta oli pakko pysähtyä ja mennä rantaan. Oulujoki näytti niin tyyneltä ja rauhoittavalta pimeässä. Valot loistivat rannoilla. Autot kulkivat kauempana. Vanha mies tuli viereeni katselemaan jokea. Oltiin hiljaa. Otin pari kuvaa. Toivotimme toisillemme hyvää joulua ja jatkoimme matkaa. Joulumieli ♥

Joulukuun 21

Tiernapojat ja Oulu <3

Joulukuun 19

Joulukalenteripussit kaivetaan meillä yhä vaan esille, vaikka lapset ovatkin jo isoksi kasvaneet. Lasten ollessa pienempiä, niin saivat kurkata pussiin vasta, kun olivat pukeneet. Se oli silloin itselle yksi syy lisää tykätä joulukalenterista ja joulukuusta. Kiva olis jos murkkuikäisiinkin tepsisi tää kalenteri samalla tavalla ; ) Jos ens jouluna laittaisin omankin pussin tuohon jatkoksi ja toivoisin että joku sen täyttäisi.

Joulukuun 18

Ei jouluun valmistautumisessa tarvita aina jouluvaloja. Joskus on paikallaan mennä pimeään ja yksinäisyyteen. En tiedä olisiko minusta tuohon, kalastamaan yksin pimeässä ja tuulisessa aamussa. Yksinäisyyttä ja rauhaan tarvitsen kuitenkin kaiken vastapainoksi. Tasapainoa ei ole vain aina helppoa löytää.

Joulukuun 17

On lahjatkin tärkeitä.
Olen saanut tämän pienen enkelin vuosia sitten joululahjaksi pojaltani.
Enkeli ei ole ollut kallis, mutta se on minusta hellyttävän kaunis ja kun se on vielä saatu saatesanoilla: "Äitille, joka niin tykkää puhua enkeleistä".
Lähes joka päivä katson enkeliä ja sytytän sen viereen kynttilän.

Joulukuun 16

Tulen - hiilloksen äärellä on hyvä olla
ja antaa ajatusten levätä tai lentää.
Pimeässä, kylmässä yössä ojensivat paimenetkin kätensä kohti tulta.
Tänään ojensin minäkin.
Hiljennyin yksikseni tulen äärellä.
Tulessa voi aavistaa pyhän.

Joulukuun 15

Kaiken pimeyden ja sateen keskellä eilen tuntui korvissa soivan kulkusten ääni. Kulkusia ne eivät olleet, eivät liikkuneet totntut meidän pihalla eivätkä kaupungintalon nurkilla. Kuin taivaasta tuli ääni. Tilhiä oli liikkeellä syömässä marjoja ja siemeniä siellä,, missä marjoja ei ollut. Tilhien ääni hämärässä päivässä tilisi iloisesti. Toiko viestiä taivaan iloista?

Joulukuun 14

Jouluun valmistautuminen ei aina ole helppoa.Joulunalusaika on paljon muutakin kuin kynttilän valoa ja piparintuoksua. Meillä töissä se on kaaosta ja sekasotkua. Muutamme uusiin tiloihin juuri nyt joulun alla ja samalla valmistelemme myös joulua. Joulu tulee kuitenkin kaiken tämänkin keskelle.

Joulukuun 13

Oulun tuomiokirkko hämärtyvässä päivässä.
Minusta kirkko näyttää kutsuvalta. Olisi mukava piipahtaa sisälle. Eilen en ehtinyt. Eilen eräs opiskelija kuitenkin sanoi, että kirkon kynnys on niin korkealla ettei sinne arvaa mennä... Onneksi joulun aikaan kirkossa on niin paljon monenlaista, että monen aremmankin on helpompi mennä sisälle.

Luukku 12

Joki virtaa eteenpäin, valuu hiljalleen.
Aina ei ole kiire,
verkkaiseenkin tahtiin ehtii perille.
Elämä ei karkaa.
Maanantaista on hyvä aloittaa.

Luukku 11

Joulukortit on tehty ja eilen ja kirjoitin nimet kuoriin. Osoitekalenteri on vanha ja resuinen. Monet kerrat olen ajatellut, että se pitäisi vaihtaa uuteen, mutta en saata tehdä sitä. Tuossa vanhassa osoitekalenterissa näkyy ajan kulku. Siellä on sellaisten ystävien nimiä, joita en ole nähnyt vuosiin. Siellä on myös niiden rakkaiten nimiä, jotka ovat kuolleet, joiden osoite on vaihtunut taivaan kotiin. Minun tuli eilen heitä ikävä.

Joulukuun kymmenes

Minun on ikävä,
ikävä kotiseudulle, Kuusamoon.
Ikävä on krooninen.
En ole päässyt Kuusamoon puoleen vuoteen.
Näen jo unia kuukkeleista.
Kuukkeli on minulle tärkeä lintu monin tavoin.
Se on lapsuuden pihapiirin lintu,
kävelyretkien kaveri.
Kun mieheni kanssa vietimme muutama vuosi sitten 20 - vuotis hääpäivää,
niin tatuoimme molempien olkapäihin kuukkelit.
Aina se siis on mukana jollain tavalla.

Joulukuun yhdeksäs

Joulukuun kahdeksas

Kuu
Katson kuuta
ja kaipaan.
Kaipaan rakkautta
... läheisyyttä
yhteyttä
Jumalaa
Kaipuu asuu minussa
ja minä
katson kuuta.

Joulukuun seitsemäs

Puut olivat kauniita tänä aamuna.
kaikkein kauneimmat olivat niin hämärässä,
ettei niitä kamera tavoittanut.
Katselikohan Maria puita matkallaan?

Joulukuun kuudes

Rakkaudella tälle maalle,
kiitollisena isovanhemmille -
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvä Jumala.
kiitos tästä maasta,
isänmaasta.
Anna meille rohkeutta olla suvaitsevaisia ja
päästämään lähellemme myös kaukaa muualta tulleet.
Auta meitä pitämään huolta jokaisesta tässä maassa asuvasta ja
vierailevasta.
Anna meille vieraanvaraisuuuden henkeä.
Auta ojentamaan käsi tarvitsevalle.
Kiitos siitä,
että pidät meistä huolta.
Amen.

Joulukuun viides

Niin se vain menee...
Meneekö?
Miten minä haluan tämän päivän, tämän joulun, tämän elämän menevän?
Jäänkö pyörimään paikalleni?
Osaanko poistua ympyrästä?
Vai olenko edes päässyt ympyrään?

Joulukuun 4

Koettelee, vaan ei hylkää Herra.
Tänään harmaa päivä,
mutta mielessä eilisen värit,
kun Luoja maalasi kaikkein kauneimman taulun.

Joulukuun kolmas

Parasta jouluun valmistautumisessa ovat omien lasten synttärit.

13 vuotta sitten syntyi meidän Roosa St Annan sairaalassa Duisburgissa.
Sairaalaan lähdettäessä satoi lunta ja hirvitti automatkalla,
kun ei ollut talvirenkaita.

Sairaalalla oli aivan täyttä, kun siellä oli meneillään synnytysosaston esittely
(missäs sanottiinkaan, ettei ollut sijaa majatalossa ; ) ).
Odottelimme synnytyshuoneeseen pääsyä siivouskomerossa.
Synnytys sujui hyvin kansainvälisesti, kun lääkärin kanssa puhuttiin englantia ja kätilön kanssa saksaa ja keskenämme tietysti suomea.
Roosa sai nimensä heti synnyttyään. Kätilö mittasi ja punnitsi tytön ja saimme hänet viereemme.
Mies kauhistui, että miksi tytön jalkapohja on ihan tumma.
Kätilöä jo huudettiin hätiin.
Kätilö oli painanut pienen jalan musteeseen ja
tehnyt samantien meille kauniin kortin,
jossa oli tyttömme jalanjälki ja strategiset mitat.

Joulukuun 2

Minä haluan joulun olevan ihmisen kokoinen.
Armollinen -
armahtava
ja lähelle tuleva.
... Ripustin tähden pihakuusen oksalle,
korvakoruni.
Katsoin sen loistetta tuulessa ja
tuuli kuiskasi minulle hyvää adventinaikaa.
Ehkä myrskyt ovat tarpeen,
ehkä pimeys on tarpeen,
että pysähdymme joulun sanoman äärelle,
emmekä vain tunnelman...

1.12.2011 Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Uskallanko avata tämän uuden kuukauden,

ensimmäisen luukun,

eteen tulevan uuden oven?

Avaan itse pitkän tauon jälkeen työpaikan oven.
Jännittää ja vähän pelottaakin.
Tunnelma on vähän kuin lapsena jouluaattoaamuna.
...
Ulkona on pimeää ja mustaa, mutta joulu on tulossa.
Adventin aika on jo käsillä.
Valo loistaa jo!