Oppilaitospappi ja perheenäiti miettii elämää ja kulkee joskus ihan omissa ajatuksissaankin...
lauantai 7. lokakuuta 2017
Kipumittari
Tarvitaanko edes sanoja?
Kipumittari kertoo paljon.
Tänään ei ole kuitenkaan paha päivä. Kipu on hallinnassa.
Lääkkeillä, niillä pahamaineisilla opiaateilla, olen saanut katkaistua kivulta pahimman terän. Ne katkaisevat kivulta siivet, niin ettei kipu lehahda jokaiseen sopukkaani.
Joka päivä otan lääkkeeni ja olen oikeasti onnellinen, että näin on. Onneksi meillä on lääkkeitä kipuun! Ilman niitä olisin varmasti vankina sängyssäni ja en paljoa poistuisi kotoa. Kroonisista kivuista, jotka johtuvat kohdallani monista asiooista, olen kärsinyt vuosikausia. Vasta tänä syksynä liityin jäseneksi Suomen Kipu Ry :hyn. Olen kyllä halunnut liittyä jo kauan, mutta jäsenmaksuja maksan useaan potilasjärjestöön ja siksi olen vältellyt tätä. Nyt tuntui siltä, että tämä on listallani ykkäsenä. Tiesitkö, että jonkinasteisesta kroonistuneesta kivusta kärsii jopa miljoona suomalaista?
Tällä hetkellä olen aikalailla sidottuna kotiin, koska aamuin ja illoin sairaanhoitaja käy kotona laittamassa antibiootin tippumaan. Istun letkun päässä kaksi ja puoli tuntia aamuin illoin. Tästäkin olen myös kiitollinen. Onneksi on antibiootteja, jotka purevat bakteereihin. Jalassani olevassa haavassa pesii ikävä bakteeri, joka on osasyy siihen ettei leikkaushaava umpeudu. Kiitollinen olen myös siitä, että saan olla kotona, vaikka minulla on tällainen hoito menossa. Saan istua ja maata tuolissani olohuoneessa. Saan olla perheeni kanssa. Saan tehdä käsitöitä samalla, kun antibiootti tippuu. Onneksi minun ei tarvitse viettää kaikkea tätä aikaa sairaalassa! Yhtä kalliiksi tämä minulle tulee kuin sairaalassa olokin, mutta tätä tunnetta ei voi mitata rahalla.
Kipumittarin rinnalle ajattelen usein mielessäni kiitollisuusmittarin. Sen lukemat ovat toistaiseksi suuremmat kuin kipumittarin. Näin on silloinkin, kun kipumittarista tuntuu loppuvan asteikko. Silloin hiivin omaan huoneeseeni ja koitan muuttua näkymättömäksi. Yritän, edes vähän, säästää perhettäni pahimmalta. Tosin he tuntevat minut niin hyvin, että heitä on vaikea huijata. Pohjimmiltani olen siitäkin kiitollinen. Tämä on minun elämääni, ei "Vain elämää", vaan elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)