Kuvia sunnuntain retkeltä Vattukuruun

Vattukurussa -

Antti kiipesi kivikkoa ylös













Merkkejä luonnossa...















Satumetsää -
jossa odotti Ronja Ryövärintyttären pomppaavan minä hetkenä hyvänsä esiin...

Metsiin...

Olimme viikonlopun koko perheellä Syötteellä.
Lauantain kävelyretki oli välillä aika puuduttava liukkaine pitkospuineen.
Hienoisen sumun verhoaman metsän katseleminen rauhoitti mieltä.
Taukotuvan nuotio lämmitti ja makkarat tuli paistettua.
Kävelyretkelle tuli mittaa 12 kilometria ja iso osa vesisateessa.
Illalla oli sitten sauna paikallaan!
Sunnuntaita vasten yöllä oli pakkasta ja kaikki oli verhoutunut hentoon valkoiseen lumihuntuun.
Valot ja varjot leikkivät metsässä.
Kävimme kävelemässä Vattukurussa. Nyt vain muutaman kilometrin matka.
Mielessä painoivat Oulun ikävät tapahtumat,
mutta metsässä kaikki unohtui hetkeksi.
Pysähtelin ja katselin ympärilleni.
Oli niin kaunista.
Kivien alta kuului puron solina.
Tarvitsen välillä tällaisia hetkiä-
pysähtymisiä.
Hiljaista kävelyä.
Minun paristoni latautuvat ehkä parhaiten metsässä.

Sumussa

Tänään oli aamulla koko maisema verhoutunut sumuun -

mitään ei nähnyt tarkasti.

Sumu pehmensi ja

häivytti...



Oma olokin oli "sumuinen", sillä ajelin aamulla vanhalle työpaikalleni.

Olin aiemmin Karjasillan seurakunnassa pappina ja

lapsityössä. Nyt elokuusta lähtien oppilaitospappina.

Tuntui jotenkin oudolta mennä puhumaan lapsityön kokoukseen.

Oudolta ja haikealtakin.




Kaikella on määrähetkensä,aikansa joka asialla taivaan alla.
Saarnaajan kirja

Uuden ovella

Elämä tuo aina esiin uusia asioita

osa täysi ennalta arvaamattomia

osa odotettuja

Haluan avata oven uuteen

katsoa mitä on oven takana

Kenties jotain vanhaa

jotain uutta

jotain lainattua

ja jotain sinistä?