Kivun kourissa

Kipu yllättää ja ottaa valtaansa.

Ajatukset pyörivät ilman selvää suuntaa -

kaikki kivun ympärillä.

Olkapääni tulehtui, vaiva on entinen,

mutta kipu on aina yhtä kamala iskiessään.

En jaksaisi tätä kantaa,

mutta eteenpäin on mentävä

hetki ja päivä kerrallaan.

Onneksi on tuo koira, jonka kanssa on lähdettävä ulos,

vaikkei muuten menisi.

Unohduin Oulujoen rantaan katselemaan jäälauttoja,

jotka pyörivät ympyrää akanvirrassa.

Siinä oli jotain hyvin samaa

kuin tässä

omassa olossani.

Tuulee

Aamun auringossa kävin kävelyllä koiran kanssa.
Normiaamu siis siltä osin.
Maanantait on vaan aina jotenkin niin vaikeita.
Aamulla ei olisi jaksanut ajatella töihin lähtöä ja
samalla piti kuitenkin saada lapset nousemaan ja
aamupalalle.
Ja jo nyt olen haaveillut siitä mitä teen seuraavana vapaapäivänä...
No ehkä tämä maanantai-ahdistus jo puolenpäivän jälkeen helpottaa.
Kärsiiköhän tästä kukaan muu?

Huikaseva valo

Huikaiseva valo -

niin kirkas, että se tuntui epätodelliselta.

Nukuin viime yönä levottomasti.

Unessa minulla oli ikävä läheisiäni.

Niin ikävä, että sattui.

Tuntui hyvältä havahtua unen varjoista valoon.

Aina valo ei tunnu hyvältä.

Joskus tekee mieli katsoa ohi.

Missä on minun paikkani -

varjossa

vai valossa.