Eletään hiljaista viikkoa ja eilen olin pitämässä pääsiäishartautta Oulun diakoniaopiston, sekä Diakin opiskelijoille. Mukanani minulla oli korillinen kiviä ja pussillinen pääsiäismunia. Ystäväni totesikin Facebookissa, että tutkimattomat ovat pappien reput. Se on kyllä totta, monenlaista on tullut kuljetettua mukana. Pieni käsilaukku ei tässä työssä riittäisi mihinkään ; )
Mutta miksi minulla oli mukana kiviä ja munia...
Pyysin jokaista hakemaan itselleen yhden kiven ja tunnustelemaan kiveä ja sen kovuutta.
Kivet eivät olleet kovin suuria, vaan sellaisia kämmenelle sopivia.
Kivi on kova, eikä anna myöten vaikka sitä kuinka puristelisi.
Sitä jaksaa kyllä nostaa, mutta sitä ei saa särjettyä.
Kivi on kovaa ja painavaa. Elotonta. ”Kuollut kuin kivi”, sanotaan.
Kivi on vertauskuva taakasta, jota ei saa heitettyä yltään.
Kivi on kuin huoli, joka painaa mieltä.
Tuo huoli voi olla sairaus, yksinäisyys, arkuus, pelko tulevaisuudesta,
opiskeluiden tai töiden sujumisesta tai kiusattuna olemisesta,
epävarmuus perheen tai kodin tilanteesta.
Kiven lailla painava huoli voi olla huono omatunto.
Huono omatunto jostain tehdystä erehdyksestä tai laiminlyönnistä,
niin tai pahoista sanoista.
Usein joku hoitamaton asia, on kuin kivi sydämellä.
Se puristaa siinä sydämen kohdalla.
Puristaa kovasti.
Kivi kuvaa kuormaa.
Pieni kivi ei haittaisi matkantekoa jos joutuisit sitä kantamaan. Mutta jos tuo pieni kivi olisikin kengässäsi, se estäisi sinua juoksemasta. Pienikin kivi voi olla kiusallinen, kun se hiertää sopivassa paikassa.
Kuollut kivi muistuttaa myös omasta kuolevaisuudestamme.
Kivi on maata.
Ihminenkin on tullut maasta ja maaksi hänen on kerran tultava.
Todennäköisesti haudalle pystytetään kivi.
Jeesus haudattiin kallioon hakattuun hautaan. Haudan suulle vieritettiin suuri kivi.
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.
Pääsiäisen yllätys on siinä, että Jeesus on voittanut kuoleman.
Kivi on poissa.
Kuoleman valta on murrettu lopullisesti ja kerran Jeesus tulee herättämään kaikki kuolleet.
Pääsiäinen kertoo siitä, kuinka kuolleista noussut Jeesus elää täällä keskellämme.
Me emme näe häntä silmillämme, mutta me saamme turvautua Jeesukseen, kuoleman voittajaan.
Hän voi poistaa meiltäkin ne painavat kuormat joita meillä elämässämme on.
Ylösnoussut Jeesus voi ottaa pois elämäämme kiven lailla hiertävät laiminlyönnit ja synnit,
sillä hän on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut meidän vuoksemme.
Vaihdoimme hypistelämme kivet, elämää hiertävät kivet muuhun.
Vaihdoimme kivet pääsiäismunaan.
Pääsiäismuna muistuttaa siitä, että elämä on voittanut kuoleman!
Jeesus on kanssamme joka päivä,
antaa meille anteeksi ja siunaa meitä.
