Koiranpentu

Uusi aikakausi alkoi meidän perheessä,

niin mieheni kirjoitti statuspäivityksessään Facebookissa ja

niinhän se on.

Hovihaukun Kulmankundi eli kotoisammin Turre muutti taloomme lauantaina ja nyt opetellaan taas vauvaperheen arkea. Ensimmäisenä yönä pikkuista itketti kovasti.

Kaipasi emoaan ja sisaruksiaan. Onneksi turvana oli kasvattajalta saatu vauvahuopa, jossa oli tutut tuoksut. Toinen ja kolmas yö olivat jo hiukan rauhallisempia.

Mutta kyllä meidän arki nyt toistaiseksi on aivan erilainen kuin ennen.

Ja takapihalla juostaan koko ajan...

Mutta ihanaa tämä on,

vaikka töissä olin maanantaina niin väsynyt, että meni aina väliin sanatkin sekaisin...

Kaksi vanhaa...

Talvi on täynnä monenlaisia tunnelmia.

Nämä kaksi "talven törröttäjää" pysäyttivät hetkeksi...

Yhdessä on helpompaa taivaltaa kuin aivan yksinään.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on sujunut aika perinteisesti.

Aamulla nukuttiin pitkään, lapset vielä pitempään.

Piha oli sotkuinen ammatuista raketeista.

- se siivottiin.

Vuoden ensimmäisenä päivänä mieheni käyttäytyy aina välillä sangen hullunkurisesti.

Kulkee sisälläkin lähes koko ajan kiikarit kaulassa ja

tekee väliin syöksyjä kohti ikkunaa ja

väliin taas hiipii varpaillaan...

Miksi, siksi että vuoden ensimmäisenä päivänä alkaa uusien lintupinnojen kerääminen

ja tärkeitä ovat sitten myös ensimmäisen päivän pinnat.

Lintuihin liittyy myös se, että ensimmäisenä päivänä käymme yleensä hautausmaalla,

niin nytkin.

Hautausmaalla on paljon lintuja ja

Intiön hautausmaallakin monta ruokintapaikkaa.

Oli rauhoittavaa kävellä siellä.

Kaunein lintu oli tänään pähkinänakkeli,

joka oli ruokailemassa hautausmaan vanhan kappelin lähellä olevalla ruokinnalla.

Hautausmaakävelyn jälkeen lähdimme käymään vielä Nallikarissa.

Siellä oli kaunista. Eilinen myrsky oli pakannut jäitä rantaan.

Aurinko oli laskemassa. Oli sininen hetki