Aamun auringossa kävin kävelyllä koiran kanssa.
Normiaamu siis siltä osin.
Maanantait on vaan aina jotenkin niin vaikeita.
Aamulla ei olisi jaksanut ajatella töihin lähtöä ja
samalla piti kuitenkin saada lapset nousemaan ja
aamupalalle.
Ja jo nyt olen haaveillut siitä mitä teen seuraavana vapaapäivänä...
No ehkä tämä maanantai-ahdistus jo puolenpäivän jälkeen helpottaa.
Kärsiiköhän tästä kukaan muu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti