Tänä aamuna väsytti ihan kamalasti.
En olisi millään jaksanut nousta.
Oli ihan pakko pitkittää nousemista ja jäädä hetkeksi venymään.
Lapsillakin on alkanut loma ja
kummasti se vähentää omaakin aamuaktiivisuutta.
Ennen töihin lähtöä piti kuitenkin lähteä aamukävelylle
koiranpojan kanssa.
Kierrettiin Maikkulan kartanon kautta ja
käytiin jokirannassa.
Vähitellen kävellessä alkoi uni karista silmistä.
Matkan varrella olisi kyllä ollut mahdollisuus käydä pitkäkseen.
Joku oli kantanut tien viereen,
metsän reunaan,
sängyn.
Siinä se oli
odottamassa väsyneitä kulkijoita
pysähtymään hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti