Tänään oli maisema kääriytynyt sumunharmaaseen viittaan.Kaikki oli peitettyä
ja
vain aavisteltavissa.
Tuntui oudolta.
Masentavaltakin.
On kevät ja
tuntuu,
että auringon pitäisi paistaa.
Jatkan matkaa kuunnellen radiota.
Pysähdyn, kun koira nuuskii tienpenkkaa innoissaan häntä heiluen.
Katson ympärilleni ja näen auringonkeltaista.
Ja minun,
minun on hyvä olla. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti