Uuden alku ja ikävä

Olin aamulla mukana yhdessä opiskelijainfossa OAMKissa.
Oli ihana nähdä innostuneita kasvoja. Toivottavasti tuo innostus säilyy, eikä systeemi murenna sitä. Unihiekkaa näytti olevan vielä muutamilla silmissä ja päätimme laulaa koko joukolla Jaakko Kultaa... Muutaman kerran laulettuamme seisaaltaan olivat kaikki hereillä ja kaikilla oli myös hymy herkässä!

Uusi opiskelija on monenlaisen uuden ja jännittävän äärellä, mutta niin on myös hänen lapsuuden perheensä. Kotona voi olla kova ikävä opiskelupaikkakunnalle muuttanutta nuorta.

Minulla on ikävä omaa tyttöä, joka on leirikoulussa ja siksi kai tuo vanhempien ikävä mietityttää.

Tyttö lähti maanantaina leirikouluun. Koko viikonlopun hän pakkasi ja mietti mitä ottaa sinne mukaan. Tällä kertaa ei äitiä tarvittu enää pakkausavuksi, mutta sunnuntai-iltana sentään sain vielä lukea listan ääneen läpi ; ) Olen luvannut etten soita hänelle sinne ja olen saanut pidettyä lupaukseni.Onneksi tyttö on itse soittanut molempina iltoina. Kertonut vähän päivästä ja ennenkaikkea soittanut sanoakseen hyvät yöt. Mulla on tullut aina kova ikävä puhelun jälkeen... Olen tottunut olemaan välillä paljonkin poissa kotoa töiden takia, mutta on aivan erilaista olla itse kotona ja lapsi reissussa.Me luetaan aina iltaisin yhdessä iltarukous ja olen miettinyt, että lukeekohan hän sitä siellä... Ei varmasti ainakaan ääneen, mutta ehkä mielessään kuitenkin. Torstaina saan hänet kotiin ja koko perhe on taas kasassa!

Soitelkaa nuoret aina välillä kotiin, sillä vanhemmilla on ikävä.
Joka ikinen päivä te olette vanhempienne ajatuksissa ja sanattomissa rukouksissa.