Kun usein nousee aamulla kovin varhain kävelylle, niin aamun valostuminen on erityisen suuri asia.
Enhän minä ihan huvikseni nouse,
vaan lähden käyttämään koiraa lenkillä.
Kävelemme arkiaamuisin 3,5 km ja se tarkoittaa, että on noustava ajoissa.
Mikäli mies on työreissussa, niin on noustava vielä ajoimmassa, jotta olen kotona herettelemässä lapsia taas seitsemältä. Joskus harmittaa, kun pitää olla liikkeellä "ennen sianpieremää", mutta näin keväällä vähemmän.
Tänäänkin olisin jäänyt paljosta paitsi!
Näin auringon nousevan.
Näin kauniit paljaat puut,
jotka piirtyivät hennon pinkkiä aamutaivasta vasten.
Kuulin kenkien narskunnan jäisellä tiellä.
Luoja maalasi kauneimman taulun : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti