keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Lumi on jo peittänyt...




Sataa lunta
          sataa lunta...

Pyörä on lojunut hyljättynä kävelylenkkini varrella jo viikon.
Se on surullisen oloinen pyörä.
Ensisilmäyksellä se näyttää hyvältä,
mutta sitten tajuaa, että sen runko on poikki.
Ja välistä puuttuu palanen.
        Ei sillä ajeta enää.

Nyt yöllä satanut lumi on peittänyt sen valkoiseen pumpuliin ja
sen haavat eivät näy.
Se näyttää ehjältä, mutta hylätyltä.

Kenenhän se on ollut?
Missähän se on kulkenut?





Koira tuijottaa puuhun ja huomaan siellä roikkuvan lapasen.
Tänä aamuna ei olisi kyllä kannattanut hukata lapastaan.
Mutta,
ehkäpä lapasen omistaja otti ystävää kädestä ja
he jatkoivat matkaa käsi kädessä...
ja siksi lapanen on pudonnut ja
joku ystävällinen on nostanut sen puuhun.
En tiedä.

Minun käsiäni palelee usein ja
mikään ei niin niitä lämmitä kuin toisen ihmisen lämpö.

Jospa tänään ojentaisin ystävälle käden ja
lämmittäisimme toistemme käsiä?

Ei kommentteja: