Minne se katosi, loma?
Sen unohtaa niin nopeasti, kun arki vyöryy päälle.
Parasta onkin yleensä ollut se loman odotus.
Hetki, juuri ennen.
Niinkuin joskus juuri ennen hyvää ateriaa,
kun se on jo siinä lautasella,
mutta ei ole vielä aloittaunut.
Niin,
tyhjä haikailla enää.
Nyt on käytävä keskeneräisten asioiden kimppuun ja
oltava
kenties
valmis aloittamaan jotain aivan uuttakin.
AURINKO NÄKYY KUITENKIN KOKO AJAN ENEMMÄN.
Tänään on harmaa päivä,
mutta tiedän,
että pilven takana aurinko on!
Se on ja se paistaa.
Tulee kevät ja
tulee kesä.
Tulee uusia mahdollisuuksia ja
uusia ihmisiä,
uusia tunteita.
Elämä kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ei ole helppoa.
Yön jälkeen tulee aina aamu.
Uusi aamu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti