2.12.
"Kuinka pimeyden keskellä voikin olla tällaisia hetkiä, näin paljon kauneutta?"
Näin ihmetteli rinnallakulkija eilettäin, kun kävelimme Turkansaaren kauneimmista joululauluista kohti autoa.
Vanha pirtti ja talon kaikki huoneet olivat täynnä laulajia, nuoria ja vanhoja. Kylmää pirttiä lämmitti yhdessäolo ja laulaminen, niin ja muutama paikalle viritetty sähköpatteri.
Poislähtiessä oli aurinko jo laskemassa ja kultasi joen virtaavan veden.
Vedessä oli tulen hehkua,
kuin adventtikynttilän valoa olisi loistanut siinäkin. Kenties loistikin?
Pitää pysähtyä katsomaan ja ihmettelemään ikkunoita iäisyyteen.
Pienestä hetkestä, tuokiosta tai ohikulkijan hyväksyvästä katseesta
voi saada voimaa tähän päivään.
Mitähän tämä päivä tuo tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti