Pidin tänään luennon opiskelijoille. Läsnä oli iso joukko kätilöksi ja terveydenhoitajaksi opiskelivia nuoria ihmisiä. Sain olla puhumassa heille hengellisyydestä hoitotyössä, hengellisyydestä perustarpeena.
Aihe ei ole mitenkään helppo ja siinä ei ole mitään raflaavaa.
Luennon jälkeen tuli useampi opiskelija kiittämään luennosta. Kysyin, että mistä he olivat saaneet eniten ja vastaus oli elämänkokemuksista. Kerroin heille pieniä paloja omasta elämäntarinastani ja he sanoivat sen avanneen korvat kuuntelemaan koko aihetta tarkemmin.
Kerroin heille hyvin yksityisistä asioista ja tunteista joita olen kohdannut.
Tänään kotona toinen tytöistä tuli kysymään minulta koulutehtävää varten oman nimensä historiaa. Muistelin nimen antoa ja aikaa, kun sitä nimeä oli pohdittu ja mietitty. Kävin hakemassa kirjahyllystä hänen kirjansa. Olen jokaiselle lapsistamme pitänyt sen vauvakirjan lisäksi lapsen päiväkirjaa. Siinä on monenlaista sisältöä, mutta ennenkaikkea siinä on äidin ihmetystä omasta lapsesta. Tuon kirjan väistä tippui lappuja ja yksi lapuista pysäytti erityisesti. En muistanut sitä edes kirjoittaneeni.
Kun odotin ihanaa tyttöäni maailmaan, niin jouduin sairaalaan. Menin ihan tavalliseen lääkärintarkastukseen. Asuimme tuolloin saksassa ja jokaisen lääkärinkäynnin yhteydessä kuunneltiin sydänäänet. Sydänäänet olivat aivan liian nopeat ja epäsäännölliset. Laskettuun aikaan oli vielä yli kuukausi.
Minulle tilattiin taksi ja sillä siirryin nopeasti sairaalaan. Kaikki kielitaitoni tuntui katovan sillä hetkellä. Miehelle soitettiin. Käteen laitettiin tippa ja minut vietiin tarkkailuun. Pelotti.
Tuo lappu -
olen kirjoittanut sen käsilaukusta löytyneen reseptin kääntöpuolelle.
Joskus aika pysähtyy
kaikki kiire katoaa,
on vain nyt.
Voi vain rukoilla hiljaa¨
ja odottaa...
Olemme Jumalan kämmenellä-
meitä ei jätetä hetkeksikään yksin.
Enkelit kantavat meitä ja ¨
auttavat jaksamaan.
Me selviämme tästä.
Kaikki.
Tyttäreni -
äitisi, isäsi,, veljesi -
me kaikki odotamme sinua.
Tule rauhassa.
Sinun paikkasi on meidän keskellämme.
Auta meitä rakas taivaan Isä ja
anna meidän pitää lapsemme.
Amen.
Kun joku kriisi vyöryy päälle, niin se jättää kaiken hetkeksi alleen,
mutta silloinkin voi löytää turvan ja suojan Jumalan sylissä.
Tuolla sairaalassa olin loppujen lopuksi vain reilun vuorokauden.
Sydänäänet tasoittuivat ja pääsimme kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti