Tänään oli vapaapäivä.
Univelkaa oli kertynyt viikolta ja oli ihanaa nukkua vähän pidempään.
Arkipäivinä meillä soi herätyskello joka aamu seitsemältä ja
siihen aikaan on pimeää.
Tänään nukuimme melkein yhdeksään ja kun nousin avaamaan sälekaihtimia,
niin aurinko oli jo noussut, tai nousemassa?
Ulkona oli pilvistä, mutta hämäräkin häikäisi.
Piti panna vielä hetkeksi sälekaihdin kiinni.
Kyllä on joskus aamulla vaikeea käyntiin lähteminen!
Joskus se vaan on niin, ettei kestä katsoa valoon...
Oppilaitospappi ja perheenäiti miettii elämää ja kulkee joskus ihan omissa ajatuksissaankin...
lauantai 15. marraskuuta 2008
maanantai 10. marraskuuta 2008
Harhailija
Oletko ollut joskus eksyksissä?
Minulla on usein tapana ajella autoa hieman liian ajatuksissani.
Kiinnitän kyllä liikenteeseen huomiota -
Mutta jotenkin vain löydän lopuksi itseni väärästä paikasta.
Mieluiten minun autoni suuntaa kohti kotia,
Mutta varsin mielellään se ajelee myös työpaikalle.
Ei tunnu mukavalta joutua hukkaan.
Joskus suuressa ihmisjoukossakin tuntee olevansa hukassa.
Ei oikein tiedä omaa paikkaansa.
Viime aikoina en ole usein käynyt kirkossa sunnuntaisin.
Aikasemmin tie vei kirkkoon lähes joka sunnuntai ihan työn vuoksi.
Nyt olen sunnuntaisin vapaa tekemään päätöksen itse ja liian harvoin tulee lähdettyä jumalanpalvelukseen.
Aina on joku syy olla lähtemättä.
Kuitenkin sunnuntaisin ilman kirkossa käyntiä minulla on eksynyt ja jotenkin rauhaton olo.
Eilen lähdimme isäinpäivän kunniaksi koko perheellä kirkkoon.
Tuntui hyvältä istua siellä kirkon penkissä -
laulaa yhdessä ja rukoilla yhdessä.
Loppulauluna saatiin laulaa Kahden maan kansalainen, joka on yksi lempilaulujani -
aivan erityisesti seuraava kohta:
"Jalat pidän mullassa maailman,
katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan."
Tuossa laulussa on menoakin mukavasti -ja
sellaista rehellisyyttä. Jalat maassa, mutta pää pilvissä...
Niin se sanoo vanha sananlaskukin...
Minulla on usein tapana ajella autoa hieman liian ajatuksissani.
Kiinnitän kyllä liikenteeseen huomiota -
Mutta jotenkin vain löydän lopuksi itseni väärästä paikasta.
Mieluiten minun autoni suuntaa kohti kotia,
Mutta varsin mielellään se ajelee myös työpaikalle.
Ei tunnu mukavalta joutua hukkaan.
Joskus suuressa ihmisjoukossakin tuntee olevansa hukassa.
Ei oikein tiedä omaa paikkaansa.
Viime aikoina en ole usein käynyt kirkossa sunnuntaisin.
Aikasemmin tie vei kirkkoon lähes joka sunnuntai ihan työn vuoksi.
Nyt olen sunnuntaisin vapaa tekemään päätöksen itse ja liian harvoin tulee lähdettyä jumalanpalvelukseen.
Aina on joku syy olla lähtemättä.
Kuitenkin sunnuntaisin ilman kirkossa käyntiä minulla on eksynyt ja jotenkin rauhaton olo.
Eilen lähdimme isäinpäivän kunniaksi koko perheellä kirkkoon.
Tuntui hyvältä istua siellä kirkon penkissä -
laulaa yhdessä ja rukoilla yhdessä.
Loppulauluna saatiin laulaa Kahden maan kansalainen, joka on yksi lempilaulujani -
aivan erityisesti seuraava kohta:
"Jalat pidän mullassa maailman,
katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan."
Tuossa laulussa on menoakin mukavasti -ja
sellaista rehellisyyttä. Jalat maassa, mutta pää pilvissä...
Niin se sanoo vanha sananlaskukin...
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Kaikella on aikansa
Kaikella on määrähetkensä,aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)