Ajan kulku -

Lähes kaksi vuotta on kulunut siitä, kun olen kirjoittanut blogia. Mielessä tämä on ollut monet kerrat. Elämä on vain monin tavoin koetellut terveyden pettäessä, niin en vain ole saanut aikaiseksi.
Niin, vaikka juuri siksi olisi pitänyt saada aikaiseksi....

Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuosi sitten. Vuosi siitä todella jo on. 1.2.2018 olii ensimmäinen päivä uudella statuksella. Postissa tuli eläkekortti ja oma vanha työtiimi oli hyvästeltävä jja tehtävä tilaa uudelle työntekijälle. Muistan kuinka lääkärin ehdottaessa ensimmäistä kertaa eläkettä olin todella kauhuissani. Torjuin koko ajatuksen. Kypsyttelin asiaa ja keskustelin siitä paljon psykoterapiassa. Kypsyin vähitellen ja kun päätös sitten tehtiin ja myönteinen päätös eläkkeeseen tuli, tuntuikin se jo helpotukselta.

Olen siis sairastanut todella paljon. Jalkoihin on tehty leikkauksia niin paljon ja niin usein, että en tiedä enää kuinka monessa leikkauksessa olen ollut. Tämä sairastaminen ja jatkuvat sairaalajaksot ovat myös yksi syy miksi haluan alkaa taas aktiiviseksi. Ehkä voin olla jollekin avuksi. En tiedä, mutta ainakin toivon niin. Tuota koko sairastamishistoriaa en ala kirjata ylös. Sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Kipukroionikkohan olen ollut jo kauan ja siitä olen täälläkin kirjoittanut.

Tällä hetkellä aktiivinen asia, joka minua sairaalassa juoksuttaa on jalan leikkaushaava, joka ei ota parantuakseen. 1.11.2018 tehtiin oikeaan jalkaan pohjevapautus. Pohjevapautus oli tehtävä jalan asentovirheen vuoksi, joka on aiheuttanut useita rasitusmurtumia, ilman syytä, jalkaterään.  Ennen leikkausta purettiin reumalääkkkeet, jotta haava paranisi paremmin. Lääkärit yrittivät parhaansa, mutta siltikään ei jalan leikkaushaava taaskaan parantunut kunnolla. Heti tikkien poiston jälkeen haava aukeni ja infektoitui. Sitä on nyt useampia kertoja revidoitu ja uudelleen suljettu. Viikko sitten yritettiin laittaa ihonsiirre ja eilen tarkistettiin sen kunto. Ihonsiirteestä oli jäljellä vain riekalaeita. Se ei ollut lähtenyt lainkaan asettumaan paikalleen. Nyt otti plastiikkakirurgi "Risto Reipas" pienen aikalisän ja vie mun asiat huomenna perjantaina isompaan lääkärimeetingiin ja miettivät siellä yhdessä mikä olisi paras hoitolinja. Tämä minun perustautini systeeminen skleroosi eli skleroderma on suurin syy sille, miksi haavat eivät parane normaalisti.

Nyt jalan haavalla on Renasys -laite, joka on alipainehaavaimu. Se imee letkuja myöden haavasta mahdollisesti erittyvän nesteen ja pitää siinä tosiaan alipainetta, jonka tiedetään hoitavan haavaa. Se antaa haavan pohjalle mahdollisuuden kasvaa. Kovin hyvin ei tämäkään ole minulla toiminut, mutta on siitä apua kuitenkin ollut,

Huomenna perjantaina kuulen sitten mitä lääkärit ovat päättäneet. Lähdetään tästä liikkeelle, vähitellen. Askel kerrallaan. Muutenkin on edettävä askel kerrallaa!

Kipumittari

Tarvitaanko edes sanoja?
Kipumittari kertoo paljon.
Tänään ei ole kuitenkaan paha päivä. Kipu on hallinnassa.
Lääkkeillä, niillä pahamaineisilla opiaateilla, olen saanut katkaistua kivulta pahimman terän. Ne katkaisevat kivulta siivet, niin ettei kipu lehahda jokaiseen sopukkaani.
Joka päivä otan lääkkeeni ja olen oikeasti onnellinen, että näin on. Onneksi meillä on lääkkeitä kipuun! Ilman niitä olisin varmasti vankina sängyssäni ja en paljoa poistuisi kotoa. Kroonisista kivuista, jotka johtuvat kohdallani monista asiooista, olen kärsinyt vuosikausia. Vasta tänä syksynä liityin jäseneksi Suomen Kipu Ry :hyn. Olen kyllä halunnut liittyä jo kauan, mutta jäsenmaksuja maksan useaan potilasjärjestöön ja siksi olen vältellyt tätä. Nyt tuntui siltä, että tämä on listallani ykkäsenä. Tiesitkö, että jonkinasteisesta kroonistuneesta kivusta kärsii jopa miljoona suomalaista?

Tällä hetkellä olen aikalailla sidottuna kotiin, koska aamuin ja illoin sairaanhoitaja käy kotona laittamassa antibiootin tippumaan. Istun letkun päässä kaksi ja puoli tuntia aamuin illoin. Tästäkin olen myös kiitollinen. Onneksi on antibiootteja, jotka purevat bakteereihin. Jalassani olevassa haavassa pesii ikävä bakteeri, joka on osasyy siihen ettei leikkaushaava umpeudu. Kiitollinen olen myös siitä, että saan olla kotona, vaikka minulla on tällainen hoito menossa. Saan istua ja maata tuolissani olohuoneessa. Saan olla perheeni kanssa. Saan tehdä käsitöitä samalla, kun antibiootti tippuu. Onneksi minun ei tarvitse viettää kaikkea tätä aikaa sairaalassa! Yhtä kalliiksi tämä minulle tulee kuin sairaalassa olokin, mutta tätä tunnetta ei voi mitata rahalla.

Kipumittarin rinnalle ajattelen usein mielessäni kiitollisuusmittarin. Sen lukemat ovat toistaiseksi suuremmat kuin kipumittarin. Näin on silloinkin, kun kipumittarista tuntuu loppuvan asteikko. Silloin hiivin omaan huoneeseeni ja koitan muuttua näkymättömäksi. Yritän, edes vähän, säästää perhettäni pahimmalta. Tosin he tuntevat minut niin hyvin, että heitä on vaikea huijata. Pohjimmiltani olen siitäkin kiitollinen. Tämä on minun elämääni, ei "Vain elämää", vaan elämää.

Rukoillen pistelty

Reilu viikko sitten olin leikkauksessa. Sen jälkeen en ole vielä voinut paljon liikkua ja on ollut aikaa tehdä käsillä. Onneksi juuri ennen leikkausta vastasin myönteisesti pyyntöön tehdä huovuttamalla suuret rukoushelmet erityisnuorisotyön käyttöön. Sain kasan sopivan väristä villaa ja huovutusneuloja ja aloin hommiin. Olen kerran aiemmin tehnyt jo sellaiset pienenhkön pelastusrenkaan kokoiset rukoushelmet. Tarkoitan tässä taas niitä Lönnebon rukoushelmiä, jotka itselleni ovat tutuimmat ja merkityksellisimmä

Nämä rukoushelmet menevät siis erityisnuorisotyön käyttöön. Alkuun niitä käytetään ainakin rippikoulutyössä. Tulevaisuudesta ei tieä mihin kaikkialle ne päätyvät. Toivottavasti moneen paikkaan, sillä niiden avulla on helppo pitää hartauksia jne.

Huovutin helmet neulahuovutuksella. Sormeenkin tuli kyllä useamman kerran pisteltyä niitä tehdessä. Samalla kun huovutin, niin ajattelin tuota rippikouluryhmää ja rukoilin heidän puolestaan. Kerran toisensa jälkeen kannoin heiät Jumalan eteen, samoin kuin opettajansakin. Rukoushelmet ovat siis monella tavalla rukoushelmet. Niitä voidaan käyttää rukoillessa avuksi, mutta ne on myös rukoillen tehty. Täytyy sanoa, että nautin näiden helmien tekemisestä. Jotenkin se oli terapeuttista. Käsillä tekeminen on ja niin myös rukoileminen.