Lähes kaksi vuotta on kulunut siitä, kun olen kirjoittanut blogia. Mielessä tämä on ollut monet kerrat. Elämä on vain monin tavoin koetellut terveyden pettäessä, niin en vain ole saanut aikaiseksi.
Niin, vaikka juuri siksi olisi pitänyt saada aikaiseksi....
Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuosi sitten. Vuosi siitä todella jo on. 1.2.2018 olii ensimmäinen päivä uudella statuksella. Postissa tuli eläkekortti ja oma vanha työtiimi oli hyvästeltävä jja tehtävä tilaa uudelle työntekijälle. Muistan kuinka lääkärin ehdottaessa ensimmäistä kertaa eläkettä olin todella kauhuissani. Torjuin koko ajatuksen. Kypsyttelin asiaa ja keskustelin siitä paljon psykoterapiassa. Kypsyin vähitellen ja kun päätös sitten tehtiin ja myönteinen päätös eläkkeeseen tuli, tuntuikin se jo helpotukselta.
Olen siis sairastanut todella paljon. Jalkoihin on tehty leikkauksia niin paljon ja niin usein, että en tiedä enää kuinka monessa leikkauksessa olen ollut. Tämä sairastaminen ja jatkuvat sairaalajaksot ovat myös yksi syy miksi haluan alkaa taas aktiiviseksi. Ehkä voin olla jollekin avuksi. En tiedä, mutta ainakin toivon niin. Tuota koko sairastamishistoriaa en ala kirjata ylös. Sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Kipukroionikkohan olen ollut jo kauan ja siitä olen täälläkin kirjoittanut.
Tällä hetkellä aktiivinen asia, joka minua sairaalassa juoksuttaa on jalan leikkaushaava, joka ei ota parantuakseen. 1.11.2018 tehtiin oikeaan jalkaan pohjevapautus. Pohjevapautus oli tehtävä jalan asentovirheen vuoksi, joka on aiheuttanut useita rasitusmurtumia, ilman syytä, jalkaterään. Ennen leikkausta purettiin reumalääkkkeet, jotta haava paranisi paremmin. Lääkärit yrittivät parhaansa, mutta siltikään ei jalan leikkaushaava taaskaan parantunut kunnolla. Heti tikkien poiston jälkeen haava aukeni ja infektoitui. Sitä on nyt useampia kertoja revidoitu ja uudelleen suljettu. Viikko sitten yritettiin laittaa ihonsiirre ja eilen tarkistettiin sen kunto. Ihonsiirteestä oli jäljellä vain riekalaeita. Se ei ollut lähtenyt lainkaan asettumaan paikalleen. Nyt otti plastiikkakirurgi "Risto Reipas" pienen aikalisän ja vie mun asiat huomenna perjantaina isompaan lääkärimeetingiin ja miettivät siellä yhdessä mikä olisi paras hoitolinja. Tämä minun perustautini systeeminen skleroosi eli skleroderma on suurin syy sille, miksi haavat eivät parane normaalisti.
Nyt jalan haavalla on Renasys -laite, joka on alipainehaavaimu. Se imee letkuja myöden haavasta mahdollisesti erittyvän nesteen ja pitää siinä tosiaan alipainetta, jonka tiedetään hoitavan haavaa. Se antaa haavan pohjalle mahdollisuuden kasvaa. Kovin hyvin ei tämäkään ole minulla toiminut, mutta on siitä apua kuitenkin ollut,
Huomenna perjantaina kuulen sitten mitä lääkärit ovat päättäneet. Lähdetään tästä liikkeelle, vähitellen. Askel kerrallaan. Muutenkin on edettävä askel kerrallaa!
