Sairaslomalaisen kaverit

Katson ulos olohuoneen ikkunasta. Pihalla on koko ajan elämää, sen voi kuulla katsomalla – siipien suhinankin. Naakat ovat kokoontuneet aamupalaveriinsa, yhtä tärkeän näköisinä mustissaan kuin ihmiset konsanaan. Kuin kokouksessa on käytöskin; yksi syö koko ajan, yksi huutelee toisille välihuomautuksia ja kolmas katselee ihan muualle omissa mietteissään.

Meillä on pihalla lintulauta ja toinenkin, lisäksi vielä talipalloja useampia. Monet linnut ovat löytäneet tiensä katettuun ruokapöytään. Ruokapöydän vierellä antaa suojaa tuuhea kuusi. Pihalla on myös pihlajia ja pensasaita antaa suojaa sekin.
Vakituinen vieras ruokinnalla on suurin tiaisemme, talitiainen. Se vaikuttaa uteliaalta ja seuralliselta linnulta. Se hyväksyy muitakin lintuja seurakseen ruokailuun. Paljon talitiaista pienempi on sen seuralainen sinitiainen. Se on huikean kaunis lintu; valkean reunustama päälaki on vaaleansininen. Vanhan legendan mukaan tuo taivaansininen päälaki ja siipien sini ovat lahjaa Isä Jumalalta. Eräs tiainen nimittäin oli lentänyt hädissään korkeuksiin viemään Isä Jumalalle sanaa siitä, että maan päällä on liian kylmä, villiomenapuun kukat olivat paleltumaisillaan. Isä Jumala katsoi silloin villiomenapuun puoleen ja lämmitti ilman ja toi sitten tiaisen maahan. Siitä lähtien on sen päälaki ollut taivaansininen. Porukassa mukana oleva hömötiainen katsoo sinitiaista kuin kadehtien. Johtuneeko siitä, kademielestä, että käy harvemmin meillä syömässä.

Lintulaudan alapuolella viihtyvät varpuset. Varpuset tulevat aina porukalla, usein on mukana myös yksinäinen pikkuvarpunen. Varpuset viihtyvät pihallamme ympäri vuoden ja paikalla on varmaan useamman sukupolven lintuja, sillä joka kesä ne pesivät pihakuusessa. Pieni vihervarpunen loistaa kuin jalokivi harmaitten serkkujensa seurassa. Somasti se sirkuttaa ja hakee syötävää. Etsii sopivaa asentoa ja alkaa sitten syödä siementä roikkuen kuusen oksalla pää alaspäin.

Harakat tykkäävät tulla paikalle koko jengin voimin. Ne vaikuttavat välillä melkoisilta raggareilta. Jos ei ruokaa meinaa lintulaudalta tulla tasaiseen tahtiin, niin ryhtyvät oitis toimenpiteisiin. Yksi niistä alkaa hyppiä ilmaan ja aina potkaisee jaloillaan lintulautaa, sillä tavalla hulahtaa aina välillä isompi määrä siemeniä maahan. Tässä raskaassa työssä ne vuorottelevat.
Viherpeipot eivät harakkajengikään väistele vaan saapuvat paikalle vauhdikkaasti ja hoitavat homman kotiin. Ne eivät aio jäädä ilman hyvää ruokaa!

Punatulkku tulee paikalle harvemmin ja melkein aina sen käynnin jälkeen alkaa lumituisku…
Orava saapuu aina välillä pähkinöiden houkuttamana paikalle. Roikkuu milloin mitenkin päin lintulaudalla. Öisin saapuu välillä jäniksiä ja auringonkukan siemeniä nekin näyttävät nassuttavan.