Esikoisemme aloitti rippikoulun ja olin tänään hänen kanssaan Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkossa messussa. Kirkko oli täynnä nuoria. Vanhempia ei kovin monella ollut mukana.
Messu oli hyvin valmisteltu ja kirkossa oli sellainen kodikas tunnelma. Mukana oli laululuryhmä,
joka ansiokkaasti innosti meitä muita laulamaan.
Saarna haastoi meitä ajattelemaan oman uskomme perusteita. Samalle viivalle hän haastoi myös itsensä. Oli jotenkin koskettavaa, kun hän pohdiskeli oman uskonsa riittävyyttä viikon päästä edessä olevaan pappisvihkimykseen. Yhtä koskettavalta tuntui kun toiselta papilta papilta kysyttiin mitä usko merkitsee hänen omassa elämässään. Hänelle usko merkitsi ennenkaikkea turvallisuutta ja hän kiitti äitiään siitä, että oli saanut kristillisen kasvatuksen.
Toivoisin niin,
toivoisin niin kovasti,
että omat lapseni joskus ajattelisivat samaan suuntaan.
Usko merkitsee myös minulle vahvasti turvallisuutta.
Saamme olla Jumalan kämmenellä, koko perhe.
Emme vain omassa varassamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti