Tämä viikko on ollut monien tunteiden viikko.
Omien lasten koulu jouduttiin tiistaina sulkemaan netissä olleen uhkauksen vuoksi.
Keskiviikonkin koulu pysyi suljettuna.
Olin itse työmatkalla, kun kuulin asiasta.
Tuntui pahalta.
Pahalta tuntui koko asia ja
pahalta tuntui myös se ettei ollut läsnä.
Olisin halunnut saada lapset lähelleni.
Jokaisen äänen tahdoin kuitenkin kuulla.
Monta äänetöntä rukousta lähti ylöspäin.
Tänään on perjantai ja eilen lapset olivat jo koulussa suljettujen ovien takana,
ulkona eivät saa olla.
Ja kotona,
pikkutyttö säikähtää kovia ääniä.
Tuntuu epäreilulta, kun lapset joutuvat tällaisia miettimään ja kokemaan.
1 kommentti:
totta, että on todella väärin, että tuosta joutuu kärsii niiin moni ja pieni, viaton lapsi. :/
Kalevan sivuilla oli noiden juttujen kohdalla kommenttia aika paljon tähän sävyyn:"saivatpa koululaiset vapaapäivän, sitä ne ajatteli kuitenkin." aarg, miten joku voi olla niin **iootti!
Mutta voin kuvitella miten pahalta, musertavalta tuntuu tuollaisessa tilanteessa olla kaukana lähimmäisistä.. toivottavasti syli ja turva kotona pikkuhiljaa voittavat pelon pienellä <3
Lähetä kommentti