Aaamuliikenteessä olin matkalla töihin,
kun viereiselle kaistalle ajoi lasti Koivuja.
Jotenkin hellyttäviä.
Minnehän ne olivat matkalla?
Toivottavasti selviävät matkasta kaikki ehjinä,
kun vauhti oli aika kova.
Suuri ilo niistä varmaan on siellä minne ne menevät.
Työntävät juurensa uuteen paikkaan ja
asettuvat asumaan ja
ilahduttamaan.
Ehkä jo tänään istahtaa Kirjosieppo oksalla ja
laulaa kevätlauluaan.
Ehkä jo tänään, joku kohottaa katseensa ylöspäin ja
sanoo;
kuinka kunis koivu!
Kohti kesää,
kohti uutta,
uusia mahdollisuuksia,
vaikkei aina niin kauniina,
niin kokonaisena kuitenkin.
Siltä nyt tuntuu,
minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti