keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vaikka mutkien kautta eteenpäin


Elämä ei ole aina suoraviivaista tai
oikeastaan on tuskin koskaan.
Tämä oksanvänkkyrä pöydälläni kuvaa sitä monella tavalla.

Vuosia sitten on isäni löytänyt tämän oksan,
joka mutkien kautta kasvamisellaan oli tehnyt metsässä kulkevaan mieheen vaikutuksen.
Kilometrien matkan hän kantoi sitä mukanaan ja
sen jälkeen säilytti parikymmentä vuotta mökillä.
Tänä kesänä hän toi sen esille ja tarjosi minulle.
Isä on miettinyt paljon minun työtäni ja usein
löytänyt minulle metsästä "havaintokappaleita",
näin nytkin.

Minua puhuttelee oksan pitkä matka -
sen kasvu,
mutta myös sen päätyminen oppialitostyön "palvelukseen".

Tänään opiskelunsa aloitti jo suuri joukko nuoria ja aikuisiakin.
He ovat onnellisessa asemassa, kun heillä on opiskelupaikka,
jotain johon asettua.
Oman alan löytäminen on oma haastensa,joka
ei tietenkään sekään aina onnistu ensimmäisellä kerralla.

Yksin ei tarvitse opiskelijan olla mietteineen.
Jos kaipaa juttuseuraa elämän solmujen ja mutkien purkamiseen,
niin oppilaitospappi on yksi niistä johon voi ottaa yhteyttä.

Voit kertoa mitä sydämelläsi on ja
ihan oikeasti,
solmuja voidaan avata ja
yhdessä se on helpompaa kuin yksin.

1 kommentti:

ninni kirjoitti...

Vaikuttava oksa!