Jostain syystä tämä blogi ja sen kirjoittaminen on ollut ihan jäissä. Pitkälti se on johtunut siitä, että tämä on ollut aikaisemmin vahvasti töihin liittyvä. Nyt en ole ollut töissä kahteen vuoteen , enkä tulevaisuudesta tiedä. Niin, siksi on tuntunut vaikealta kirjoittaa tätä. Blogin linkki oli myös aiemmin seurakunnan sivuilla. Nyt tarkistin ettei se enää ole siellä ja nyt otan tämän ihan vain yksityiseen käyttööni. Siis yksityinenhän tämä ennenkin on ollut, mutta kuitenkin se on ollut vähän eri juttu....
Olen ollut siis kauan poissa töistä, virkavapaalla tai kuntoutustuella. Sen voi sanoa niin monella tapaa. Sairastaminen on vienyt voimat ja kipu on jatkuva kaveri. Kärsin siis kroonisista kivuista. Niitä helpottamaan on minulle asennettu takajoustestimulaattori, jota kutsun aina vain kipupumpuksi. Se ei kuitenkaan kaikkia kipuja vie, mutta antaa kyllä suuren avun.
Viime yö oli hankala. Jouduin nousemaan ennen neljää. Henkeä ahdisti ja olin kamalan kipeä. Harvoin otan ylimääräistä lääkettä, mutta nyt oli pakko. Tunnin verran meni, että pahinhellitti. Sitten nukahdin vielä tunniksi olohuoneen lepotuoliin, jokaon mun paikkani. Onneksi koiranpoika oli taas seurana.
En jaksaisi ilman sitä!
Nytkin istun tässä tässä tuolin reunalla selkä suorana. Tämä asento lähentelee seisomista. En oikein jaksa nyt mitään. Pienen kirpputorikävelyn tein sillä aikaa kun mies hoiti kauppaostokset.
Mauno Koivistoa olen muistellut. Soitin Kuusamoon vanhemmilleni ja äiti kertoi heti illalla sytyttäneensä Manulle kynttilän. Äiti ehti töissä ollessaan keittää muistaakseni kahteenkin kertaan Koivistolle seurueineen kahvit Oulangan biologisella tutkimusasemalla. Mauno Koivisto oli suuri ajattelija, fundeeraaja. Hyvän elämän hän sai elää, vaikka raskaan. Hyvällä muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti