Eilen sadetta,
yöllä pakkasta.
Aamulla -
pieniä pisaroita jäätyneinä helminä puiden oksilla.
Ovat niin kirkkaita,
kumpa omat ajatuksenikin löytäisivät saman kirkkauden.
Marraskuu meinasi illalla saada otteeseensa,
kun autolla ajoin pimeillä kaduilla.
Satoi vettä ikkunaan ja oli niin valtavan pimeää.
Jalankulkijoilla oli huonosti heijastimia ja piti ajaa todella varoen.
Ajoin vielä ajatuksissani,
niissä ei niin kirkkaissa,
risteyksen ohi unohtaen kokonaan minne olen menossa.
Ajoissa ehdin kuitenkin paikalle Lämsänjärven kaupunkileirikeskukselle ja
pimeän pirtin rauha otti huomaansa.
Laitoin vain pienen valon päälle ja menin sytyttämään takkaan tulet.
Liekit nuolivat puita ja
marraskuun pimeys alkoi haihtua.
Vielä enemmän se haihtui, kun opiskelijat alkoivat tulla.
Nuorten ihmisten iloiset äänet ja nauru alkoivat täyttää hämärää pirttiä.
Valo lisääntyi valoja lisäämättäkin.
Ollaan tässä pimeydessä valoina toinen toisillemme.
