Virpin joulukalenteri, 1.12.

Joulukuun ensimmäinen.

Valvoin yöllä, taas. Harmitti.
Nousin kävelemään. Keitin teetä. Avasin keittiön ikkunan sälekaihtimet ja jäin katsomaan lyhtyä.
Siinä se keinui tuulen voimasta pimeässä yössä, pimeässä kylmässä yössä.
Se levitti ympärilleen lämmintä valoa välittämättä pimeydestä ympärillään.
Marraskuun pimeys väistyy joulun valon tieltä.

Olen vankina tässä kivussa, mutta minäkin tahdon levittää valoa,
en kipua ja pahaa mieltä,
vaikka siitä liian usein puhunkin.
Saan olla kiitollinen niin monista asioista,
kuten tästä pimeässä yössä keinuvasta lyhdystä ja siitä,
että olin hereillä nähdäkseni sen.

Marraskuun aamussa

Eilen sadetta,
yöllä pakkasta.
Aamulla -
pieniä pisaroita jäätyneinä helminä puiden oksilla.
Ovat niin kirkkaita,
kumpa omat ajatuksenikin löytäisivät saman kirkkauden.

Marraskuu meinasi illalla saada otteeseensa,
kun autolla ajoin pimeillä kaduilla.
Satoi vettä ikkunaan ja oli niin valtavan pimeää.
Jalankulkijoilla oli huonosti heijastimia ja piti ajaa todella varoen.
Ajoin vielä ajatuksissani,
niissä ei niin kirkkaissa,
risteyksen ohi unohtaen kokonaan minne olen menossa.

Ajoissa ehdin kuitenkin paikalle Lämsänjärven kaupunkileirikeskukselle ja
pimeän pirtin rauha otti huomaansa.
Laitoin vain pienen valon päälle ja menin sytyttämään takkaan tulet.
Liekit nuolivat puita ja
marraskuun pimeys alkoi haihtua.
Vielä enemmän se haihtui, kun opiskelijat alkoivat tulla.
Nuorten ihmisten iloiset äänet ja nauru alkoivat täyttää hämärää pirttiä.
Valo lisääntyi valoja lisäämättäkin.

Ollaan tässä pimeydessä valoina toinen toisillemme.