Marraskuun aamussa

Eilen sadetta,
yöllä pakkasta.
Aamulla -
pieniä pisaroita jäätyneinä helminä puiden oksilla.
Ovat niin kirkkaita,
kumpa omat ajatuksenikin löytäisivät saman kirkkauden.

Marraskuu meinasi illalla saada otteeseensa,
kun autolla ajoin pimeillä kaduilla.
Satoi vettä ikkunaan ja oli niin valtavan pimeää.
Jalankulkijoilla oli huonosti heijastimia ja piti ajaa todella varoen.
Ajoin vielä ajatuksissani,
niissä ei niin kirkkaissa,
risteyksen ohi unohtaen kokonaan minne olen menossa.

Ajoissa ehdin kuitenkin paikalle Lämsänjärven kaupunkileirikeskukselle ja
pimeän pirtin rauha otti huomaansa.
Laitoin vain pienen valon päälle ja menin sytyttämään takkaan tulet.
Liekit nuolivat puita ja
marraskuun pimeys alkoi haihtua.
Vielä enemmän se haihtui, kun opiskelijat alkoivat tulla.
Nuorten ihmisten iloiset äänet ja nauru alkoivat täyttää hämärää pirttiä.
Valo lisääntyi valoja lisäämättäkin.

Ollaan tässä pimeydessä valoina toinen toisillemme.

Marraskuu

Marraskuulle on siirrytty kuin huomaamatta ja minä olen elänyt hiljaiseloa.
Kipujen kanssa on taisteltu ja siinä ei ole mitään uutta,
mutta hiljaiselonn syy oli sairasloma ja kipusimulaattorin asettaminen.
Vähitellen olen opetellut sitä käyttämään ja
saanut helpostusta elämään. Kivut eivät katoa,
mutta yöt olen saanut nukkua paremmin.

Aamulla kävelin koiran kanssa.
Sade vihmoi kasvoille ja tuuli kylmästi.
Nautin elämästä,
nautin koska tunsin tuulen ja sateen ja sain kävellä!

Vanhan talon seinään nojasi hylätty ikkuna.
Heijasti riisutut puut,
jotka näyttävät odottavan lunta peitokseen.

Heijastuksia ja
välähdyksiä -
unelmia -
mitä toivon elämältä?

Enkeleitä

Olen elänyt täällä blogissa hiljaiseloa.
Ensin oli töissä yhtä mukavaa lentoa tilaisuudesta toiseen ja
sitten tuli suunniteltu pysähdys.
Olen ollut sairaalassa viime viikolla operaatiossa, jossa laitettiin
kokeiluun kipusimulaattori ja huomenna,
jos Luoja suo,
se asennetaan pysysvästi. Taas siis leikkaukseen.
Aina ne jännittävät, vaikka olen joutunut olemaan jo monissa leikkauksissa.
Nyt jos oikeasti löytyisi pientä apua tähän kivun kierteeseen.

Kuitenkin,
luottavisesti menen eteenpäin.
Otan sen mitä on tullakseen ja
yritän ottaa sen positiivisesti oli se sitten mitä oli...

Enkeleitä -
edellä ja takana,
rinnalla.