Uusi alku?

Jostain syystä tämä blogi ja sen kirjoittaminen on ollut ihan jäissä. Pitkälti se on johtunut siitä, että tämä on ollut aikaisemmin vahvasti töihin liittyvä. Nyt en ole ollut töissä kahteen vuoteen , enkä tulevaisuudesta tiedä. Niin, siksi on tuntunut vaikealta kirjoittaa tätä. Blogin linkki oli myös aiemmin seurakunnan sivuilla. Nyt tarkistin ettei se enää ole siellä ja nyt otan tämän ihan vain yksityiseen käyttööni. Siis yksityinenhän tämä ennenkin on ollut, mutta kuitenkin se on ollut vähän eri juttu....

Olen ollut siis kauan poissa töistä, virkavapaalla tai kuntoutustuella. Sen voi sanoa niin monella tapaa. Sairastaminen on vienyt voimat ja kipu on jatkuva kaveri. Kärsin siis kroonisista kivuista. Niitä helpottamaan on minulle asennettu takajoustestimulaattori, jota kutsun aina vain kipupumpuksi. Se ei kuitenkaan kaikkia kipuja vie, mutta antaa kyllä suuren avun.

Viime yö oli hankala. Jouduin nousemaan ennen neljää. Henkeä ahdisti ja olin kamalan kipeä. Harvoin otan ylimääräistä lääkettä, mutta nyt oli pakko. Tunnin verran meni, että pahinhellitti. Sitten nukahdin vielä tunniksi olohuoneen lepotuoliin, jokaon mun paikkani. Onneksi koiranpoika oli taas seurana.
En jaksaisi ilman sitä!

Nytkin istun tässä tässä tuolin reunalla selkä suorana. Tämä asento lähentelee seisomista. En oikein jaksa nyt mitään. Pienen kirpputorikävelyn tein sillä aikaa kun mies hoiti kauppaostokset.

Mauno Koivistoa olen muistellut. Soitin Kuusamoon vanhemmilleni ja äiti kertoi heti illalla sytyttäneensä Manulle kynttilän. Äiti ehti töissä ollessaan keittää muistaakseni kahteenkin kertaan Koivistolle seurueineen kahvit Oulangan biologisella tutkimusasemalla. Mauno Koivisto oli suuri ajattelija, fundeeraaja. Hyvän elämän hän sai elää, vaikka raskaan. Hyvällä muistan.

Onni on avata joulukalenterin ensimmäinen luukku.
Onni on laittaa lasten joulukalenteripussit keittiön seinälle roikkumaan ja miettiä minkä aarteen sinne aamuksi sujauttaa. Lapset ovat jo isoja, mutta tuolla keittiön kalenterilla on yhä merkitystä. Opiskelevat nuorukaisetkin suunnistavat kurkkaamaan pussiin aamuisin jos sattuvat olemaan kotona : )
Onni on lähestyvä joulu, valon juhla, Kristuksen syntymäjuhla, ilon juhla.

Juuri tätä tarvitsen tähän päivään ja tähän yöhön, jolloin avasin jo oman perinteisen kuvakalenterinikin ensimmäisen luukun. Siellä oli soma kynttilä. Sen liekki lämmittää palelevaa sielua tänä yönä, tänäkin yönä.
Sen liekki lämmittäköön myös huomista päivää.

Syntyjuurilla Kuusamossa

Syntyjuurilla - lapsuuden maisemissa.
Matka linja-autolla Kuusamoon oli raskas, mutta perillä odottivat vanhemmat.
Elämässä on tehtävä valintoja ja tämä oli yksi sellainen.
Jo etukäteen tiedetystä kivusta huolimatta halusin tulla.
Vanhemmilla on jo ikää ja heille on tärkeää, että me lapset käymme säännöllisesti.
Kunpa voisinkin käydä useammin!
Olen kiitollinen siitä, että välit vanhempiin ovat hyvät.

Välit kotiseutuun ovat myös hyvät.
Kuusamosta olen lähtenyt hyvillä mielin opiskelemaan.
Aina haluan kertoa kotiseudustani ja mainostaa sitä maailmalla. Kuusamossa minulle on suvun lisäksi tärkeintä luonto. Kaipuu luontoon, Kuusamon metsiin tuntuu lähes fyysisenä kipuna. Suorastaan saisi lääkäri kirjoittaa reseptillä määräyksen Kuusamon vierailuista.