Joulukuun viides
Aamulla olimme liikkeellä hämärässä metsässä miehen kanssa.
Liian vähän on yhteistä, kahdenkeskistä aikaa
ja näistä rauhallisista aamuista osaa kyllä nauttia.
Olen miettinyt tällä viikolla, että mitä odotan joululta.
Kaikkein eniten odotan koko perheen yhdessäoloa.
Odotan sitä, kun yhdessä lähdemme kirkkoon.
Yksi hoputtaa muita, toinen vielä laittaa hiuksia,
kolmas lukee kirjaa eikä tiedä että jo ollaan lähdössä,
neljäs odottaa autossa jo muita,
viidettä säälittää jättää koira kotiin ja
kuudes on se, joka lukitsee oven ja sammuttaa valot.
Odotan sitä, kun joulukirkon jälkeen on saunan aika
ja yhteinen ateria.
Tänään pieni kappale joulua,
kun illalla tiedän pitkästä aikaa
koko perheen olevan saman katon alla edes tämän illan.
Olen kiitollinen perheestä ja samalla muistan
a rukoilen heidän puolestaa,
joilla ei ole läheisiä
tai joiden läheiset ovat kaukana.
Siunaa Isä meitä kaikkia. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti