keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuun yhdeksäs


Aamulenkki pimeässä jokirannassa.
Vähän loskaista ja märkää. Koira nautti uusista hajuista.
Minä katselin veteen heijastuvia valoja.
Tummassa virtaavassa vedessä valo heijastui ja välkehti.
Tällaisista asioista minulla on aikaa pysähtyä nauttimaan.

Tämä pitkä sairastamisen aika, jolla ei loppua näy,
on ollut kuluttavaa ja raastavaa. Se on ollut sitä koko perheelle.
Jotain tärkeää olemme oppineet tai tietoisuus siitä on vahvistunut.

Tärkeintä ovat läheiset, rakkaus.
Niinkuin tummassa vedessä heijastuu valo kirkkaasti,
niin heikoilla ollessa kirkastuu tietoisuus siitä,
mikä elämässä lopulta on tärkeintä.

Ei kommentteja: