Tasaisen harmaa aamu.
Katselin jalkoihini kävellessäni. Jotenkin masensi.
Koiran kanssa kuljimme joen rantaan ja kaivoin taas kameran esille.
Kuvat olivat kauniita, mutta niin harmaita.
Päätin käydä makaamaan siihen jokijäälle rantaan.
Nostin katseeni ylös.
Upeat, upeat puut seisovat siinä rannassa.
Rohkeasti ne ovat työntäneet juurensa maahan
ja ottavat vastaan mitä elämä eteen tuo.
Maria ja Joosef ovat matkallaan.
Nostiko Maria katseensa taivaalle,
kun tuntui etteivät omat voimat riitä?
Minäkin yritän tänään katsoa ylöspäin ja "hoitaa oman paikkani".
Tapahtukoon Isä sinun tahtosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti